Elokuvatuksia osa kaksi
Elokuva-kuva-arvoituksiani on arvattu ihan hyvin, mutta sentään muutama jäi pimentoon. Niinpä kerron teille lisää lempielokuvistani eli selitän tarinat kuvien takana:
1.Ingmar Bergmanin Kuiskauksia ja huutoja. Tyly, esteettisesti upea ja hytisyttävän voimakas. Valkopukuisia ahdistuneita porvarisrouvia ja verenpunaisia seiniä.
2. Berliinin taivaan alla. Meg Ryanin ja Nicholas Cagen Enkelten kaupunki -leffan alkuperäisversio, paitsi noin tuhat kertaa runollisempi. Melankolinen, leikkii osaavasti mustavalkoisuudella ja väreillä.
3. Bo Widenbergin Jo joutui armas aika. Kertoo 15-vuotiaan pojan ja keski-ikää lähestyvän naisopettajan eroottisesta, salaisesta suhteesta lihallisen värisyttävästi. Taustana Malmö toisen maailmansodan aikana. Mitähän kertoo minusta, että tämä elokuva oli ehdottomia suosikkejani joskus yläasteen ja lukion vaihteessa? Katsoin elokuvan uudelleen pitkästä aikaa eilisiltana eikä se ollut menettänyt tehoaan.
4. Being John Malkovich. Riemastuttavan vinksahtanut, surrealistinen, hauska ja kammottava elokuva ihmisen halusta olla joku edes kerran elämänsä aikana.
5. Puhu hänelle, mainion Pedro Almodóvarin mainio elokuva. Pysäyttävä, hämmentävä, oidipaalinen, sympaattinen.
6. Pikku naisia!. Iiih! Katsoin ensimmäisen kerran joskus vähän yli kymmenvuotiaana ja sen jälkeen monta monituista kertaa. Jon ja Laurien kohtaaminen aidan luona tekee edelleen vaikutuksen.
7. Piano. Tämän näin ensimmäistä kertaa yläasteikäisenä. Olin ystäväni luona ja katsoimme hänen isosiskonsa ostamaa Pianoa ja kävimme välillä kurkkimassa hermostuneena, ettei ystäväni vanhempien auto ollut tullut jo pihalle. Elokuvassa oli nimittäin eroottisia kohtauksia, iik!
8. Loisto, toinen yläasteaikojeni suosikkielokuva. Tositapahtumiin perustuva tarina pianisti David Helfgottin matkasta ihmelapseksi ja mielisairaalaan. Oi sitä kohtausta, jossa David Helfgott soittaa Rahmaninovin kolmatta ja tulee hulluksi, ja sitä toista, jossa hän, vanhempana, tutisevana ja änkyttävänä menee baariin ja ihmiset vilkuilevat epäluuloisena ja Helfgott alkaakin soittaa Kimalaisen lentoa...En ole katsonut elokuvaa pitkiin aikoihin.
9. Tulikärpästen hauta. Kertoo isoveljestä, joka pitää huolta pikkusiskostaan sen jälkeen, kun sisarusten äiti on kuollut ja koti tuhoutunut pommituksissa. Katsoin tämän ensimmäistä kertaa ihan äskettäin, ja voi pojat (ja tytöt!), en ole vähään aikaan nähnyt sellaista onnen ja lapsuuskesän ja hiljaisen tragiikan yhdistelmää. Parhaita sotaelokuvia ikinä.
10. Rakkautta ennen aamua. Jostain syystä tämä elokuva on paukahtanut eteeni ainakin kahdesti jonkinlaisessa ihmissuhdekriisitilanteessa, ja molemmilla kerroilla se on lohduttanut. Aitoja, osuvia tilanteita, samaistuttavia kokemuksia. Jos minun pitäisi valita yksi valkokangasrakkaustarina omaan elämääni, tämä voisi olla aika kova ehdokas (paitsi että yksi yö on liian vähän).
11. Piukat paikat. Näin ensimmäistä kertaa 12-vuotiaana musiikkileirillä, kun olin kokoontunut puolitutun muusikkoköörin kanssa alakerran luokkaan katsomaan televisiota. Valtavat naurunremakkamme kaikuivat kesöyössä.
12. Punaiset kengät. Traaginen, visuaalisesti upea balettielokuva, joka käyttää intertekstinään kamalaa punaiset kengät -satua.
13. Liikkuva linna. Miyazakin olennot ovat ihastuttavia.
14. Kuolleiden runoilijoiden seura. Näin tämän ensimmäistä kertaa kahdeksannen luokan äidinkielentunnilla, jolta jouduin tosin lähtemään tanssiesityksen harjoituksiin ennen dramaattusia loppukäänteitä. Myöhemmin vuokrasin elokuvan itselleni, jotta näkisin uudestaan komeita koulupoikia.
15. Tarkovskin Nostalgia. Näin tämän elokuva-arkistossa joskus vuosi sitten. Yksi niistä kolmesta Tarkovski-elokuvasta, jotka olen nähnyt (muut ovat niin ikään myös kiehtovat Peili ja Uhri). Kun katsoo Tarkovskin liikkuvia maalauksia, täytyy uskaltaa luottaa omiin intuitioihinsa.
1.Ingmar Bergmanin Kuiskauksia ja huutoja. Tyly, esteettisesti upea ja hytisyttävän voimakas. Valkopukuisia ahdistuneita porvarisrouvia ja verenpunaisia seiniä.
2. Berliinin taivaan alla. Meg Ryanin ja Nicholas Cagen Enkelten kaupunki -leffan alkuperäisversio, paitsi noin tuhat kertaa runollisempi. Melankolinen, leikkii osaavasti mustavalkoisuudella ja väreillä.
3. Bo Widenbergin Jo joutui armas aika. Kertoo 15-vuotiaan pojan ja keski-ikää lähestyvän naisopettajan eroottisesta, salaisesta suhteesta lihallisen värisyttävästi. Taustana Malmö toisen maailmansodan aikana. Mitähän kertoo minusta, että tämä elokuva oli ehdottomia suosikkejani joskus yläasteen ja lukion vaihteessa? Katsoin elokuvan uudelleen pitkästä aikaa eilisiltana eikä se ollut menettänyt tehoaan.
4. Being John Malkovich. Riemastuttavan vinksahtanut, surrealistinen, hauska ja kammottava elokuva ihmisen halusta olla joku edes kerran elämänsä aikana.
5. Puhu hänelle, mainion Pedro Almodóvarin mainio elokuva. Pysäyttävä, hämmentävä, oidipaalinen, sympaattinen.
6. Pikku naisia!. Iiih! Katsoin ensimmäisen kerran joskus vähän yli kymmenvuotiaana ja sen jälkeen monta monituista kertaa. Jon ja Laurien kohtaaminen aidan luona tekee edelleen vaikutuksen.
7. Piano. Tämän näin ensimmäistä kertaa yläasteikäisenä. Olin ystäväni luona ja katsoimme hänen isosiskonsa ostamaa Pianoa ja kävimme välillä kurkkimassa hermostuneena, ettei ystäväni vanhempien auto ollut tullut jo pihalle. Elokuvassa oli nimittäin eroottisia kohtauksia, iik!
8. Loisto, toinen yläasteaikojeni suosikkielokuva. Tositapahtumiin perustuva tarina pianisti David Helfgottin matkasta ihmelapseksi ja mielisairaalaan. Oi sitä kohtausta, jossa David Helfgott soittaa Rahmaninovin kolmatta ja tulee hulluksi, ja sitä toista, jossa hän, vanhempana, tutisevana ja änkyttävänä menee baariin ja ihmiset vilkuilevat epäluuloisena ja Helfgott alkaakin soittaa Kimalaisen lentoa...En ole katsonut elokuvaa pitkiin aikoihin.
9. Tulikärpästen hauta. Kertoo isoveljestä, joka pitää huolta pikkusiskostaan sen jälkeen, kun sisarusten äiti on kuollut ja koti tuhoutunut pommituksissa. Katsoin tämän ensimmäistä kertaa ihan äskettäin, ja voi pojat (ja tytöt!), en ole vähään aikaan nähnyt sellaista onnen ja lapsuuskesän ja hiljaisen tragiikan yhdistelmää. Parhaita sotaelokuvia ikinä.
10. Rakkautta ennen aamua. Jostain syystä tämä elokuva on paukahtanut eteeni ainakin kahdesti jonkinlaisessa ihmissuhdekriisitilanteessa, ja molemmilla kerroilla se on lohduttanut. Aitoja, osuvia tilanteita, samaistuttavia kokemuksia. Jos minun pitäisi valita yksi valkokangasrakkaustarina omaan elämääni, tämä voisi olla aika kova ehdokas (paitsi että yksi yö on liian vähän).
11. Piukat paikat. Näin ensimmäistä kertaa 12-vuotiaana musiikkileirillä, kun olin kokoontunut puolitutun muusikkoköörin kanssa alakerran luokkaan katsomaan televisiota. Valtavat naurunremakkamme kaikuivat kesöyössä.
12. Punaiset kengät. Traaginen, visuaalisesti upea balettielokuva, joka käyttää intertekstinään kamalaa punaiset kengät -satua.
13. Liikkuva linna. Miyazakin olennot ovat ihastuttavia.
14. Kuolleiden runoilijoiden seura. Näin tämän ensimmäistä kertaa kahdeksannen luokan äidinkielentunnilla, jolta jouduin tosin lähtemään tanssiesityksen harjoituksiin ennen dramaattusia loppukäänteitä. Myöhemmin vuokrasin elokuvan itselleni, jotta näkisin uudestaan komeita koulupoikia.
15. Tarkovskin Nostalgia. Näin tämän elokuva-arkistossa joskus vuosi sitten. Yksi niistä kolmesta Tarkovski-elokuvasta, jotka olen nähnyt (muut ovat niin ikään myös kiehtovat Peili ja Uhri). Kun katsoo Tarkovskin liikkuvia maalauksia, täytyy uskaltaa luottaa omiin intuitioihinsa.