Minulla on poikaystävä. Kei-chan tykkää minusta... Wow! Hankala uskoa sitä! Ja koko tämän ajan olen vaan miettinyt, ettei siitä kuitenkaan tule mitään ja kaveruus menisi pilalle ja ei voitaisi pitää enää hauskaa samalla tavalla, kuin ennen. Mutta turhaa oli hermoilu. Olisin voinut sanoa tästä jo aikaa sitten. Kulutin vuosia turhaan hermoiluun. No, ei sillä enää ole väliä.
Tuntuu niin oudolta. Pää pyörällä, enkä oikein tiedä, mitä kirjoittaa. Tai mitä minun nyt pitäisi tehdä? Ah, deittikurssilta pitäisi varmaan ainakin jäädä ensimmäiseksi pois. Sitten voidaan tehdä Kei-chanin kanssa keskiviikkoisinkin jotain yhdessä. Parempihan se on ennemmin tehdä asioita oikeassa elämässä kuin vain kuunnella teoriaa~!
... Hmm. Mitähän sitä tekisi.