(no subject)
Ei, asiat eivät selkene, vaikka kuinka odottaisin. Ne pitää selvittää itse.
Mutta vaikka sain sen selvitettyä ja sen pitäisi nyt olla pois päiväjärjestyksestä, miksi silti istun tässä kirjoittamassa johonkin typerään journaliin? Minusta tuntuu, että olen itse muuttumassa samanlaiseksi hölmöksi kuin kaikki muutkin hölmöt tässä koulussa. Se on todella ärsyttävää! Minähän olen von Karma, joten minun pitäisi olla korkealla kaiken sellaisen yläpuolella! Miksi silti en tunne olevani? En haluaisi myöntää sitä, mutta minun tekee mieli puhua jollekulle. Enkä voi. En voi puhua kenellekään ja näyttää sitä, että voisin katua jotakin! En suvaitse virheitä, etenkään itseltäni, joten en ole tosiaan myöntämässä niitä kenellekään. Toivottavasti tämä kirjoittaminen auttaisi selvittämään ajatuksia edes hiukan.
Kyllä, minun pitää taas kirjoittaa siitä blondista typeryksestä, Mr Klavier Gavinista. Aivan kuin hän ei olisi aiheuttanut minulle jo aivan tarpeeksi päänvaivaa vietyään niin paljon aikaa tärkeämmiltä ajatuksiltani. Enkä vain osaa jättää asiaa sikseen, vaikka kuinka yritän. Ja nyt kun sain vihdoin käskettyä häntä jättämään minut rauhaan... Se ei auta mitään. Päinvastoin! Mietin asiaa vielä aiempaakin enemmän.
Hänen ilmeensä oli yksinkertaisesti säälittävä. Olisihan hänen pitänyt arvata sen tulevan jossain vaiheessa! En ole sentyyppinen ihminen. Eikä minulla ole aikaa! Halusta en tiedä... Tai en halua ajatella. Ehkä olisin kuitenkin voinut olla nimittämättä häntä ärsyttäväksi teinipojaksi... Ei hän sentään kovin usein minua ärsytä. Ei ainakaan kovin pahasti. Ei yhtä paljon kuin torstaina. Minulla oli jo valmiiksi päänsärky, oliko hänen pakko tulla vielä siihen aiheuttamaan minulle lisää päänvaivaa?
Näin on varmasti parempi kaikkien kannalta. Ehkä kohta saan vihdoin jälleen rauhan ajatuksilleni. Ja hänkin pääsee siitä yli aikanaan. Joten ei ole mitään syytä tälle typerälle tunteelle.
... Koska minä, Franziska von Karma, olen ruvennut haluamaan sanojani takaisin? Jokin on nyt pahasti vialla!