(no subject)

Mar 14, 2010 19:20

Olin unohtanut kokonaan tämän japanilaisten White dayn. Ja vaikka sen joskus olisin muistanutkin, en odottanut Klavierinkin aikovan noudattaa vastalahjaperinteitä. Mutta näyttää pahasti siltä, ettei hän jätä käyttämättä mitään tilaisuuksia hyväkseen... Tänään hän tyrkkäsi käteeni CD:n ja pyysi kuuntelemaan. Pitäisi kai olla tyytyväinen, etten asu alempana. Hän olisi vielä ilmaantunut soittamaan livenä ikkunan alle.

Hmmh, mitä tuosta nyt voisi sanoa? ... Ei se pahalta kuulostanut. Ei edes muutaman kuuntelukerran jälkeen. Hänellä on musiikillisia lahjoja ja hyvä ääni, sen voin myöntää. Mutta todella lapsellistahan tuollainen yltiöromanttisuus on. Kaikki tytöt ihastuvat rakkauslurituksiin? Vain elokuvissa!
Siksi onkin niin typerää minun taholtani, että vaikka se menee pahasti yli, annan sen vaikuttaa tällä tavalla. Ja silti... Ei kukaan ole aiemmin tuollaista minulle tehnyt. Pitää vain olla tyytyväinen, ettei Meroko Yui ollut paikalla, kun kuuntelin levyä. En tosiaan olisi halunnut hänen näkevän ilmettäni.

En enää tiedä, mitä tehdä. Tai mitä haluan tehdä. Hän ei jätä minua rauhaan, enkä pysty enää edes unohtamaan silloin, kun hän ei ole lähellä. Journalissani en enää muusta puhukaan. ... Jos tämä on ihastumista, se on himputin monimutkaista! En pidä siitä. Tai... ei tämä tunnu pahalta. Mutta see tekee itseni hillitsemisestä ja järkevästä käytöksestä lähes mahdotonta!

Ngh... Pitäisi kai kiittää häntä kaikesta huolimatta.

Yksityinen Klavier Gavinille: En tosiaan ymmärrä, miksi sinä lähdit mukaan tähän japanilaisten perinteeseen. Mutta kappale oli kuunneltava. Kiitos.

klavier gavin, yksityinen

Previous post Next post
Up