New York 25.6.-2.7.
Day 1: Coming to America
Fiilistellään lähtöä ja lentokoneita..
Lento Helsingistä New Yorkiin sujui joutuisasti maisemia katsellen, ihan yllättävän hyvää lentokoneruokaa syöden, gin tonicia juoden (lentokoneessa PITÄÄ saada gin tonicia, mikäli se vain suinkin on mahdollista) ja viihdekeskusta tuijottaen. Lentokeli oli erinomainen, mutta laskeutuessa kone pomppi puolelta toiselle kuin kenguru! Taisi olla ihminen ohjaimissa tietokoneen sijaan..
John F. Kennedyn kentällä läpikävimme maahantulomuodollisuudet sormenjälkien ja mug shottien talteenottamisten kera, mutta kyllähän vapauden maa meille lopulta avasi ovensa. Hyppäsimme keltaiseen taksiin, joka ”kiidätti” meidät Manhattanilla sijaitsevalle hotellillemme aivan käsittämättömän tukkoisia ruuhkateitä pitkin.
Hotel Alexander löytyy Upper West Sidelta, 94th streetiltä, ja pääsimme varaamaamme huoneeseen. Ihan kelpo asuinsija: kaksi parivuodetta, ilmastointi ja vastikään rempattu kylppäri. Ei mitään luksusta, mutta ei toisaalta tarvitsekaan olla. Ellei luksukseksi sitten lasketa Kleenex-pakettia, joka odotti yöpöydällämme.. Avasimme television, saimme tietää Michaelin olevan koomassa ja hetkeä myöten julistettavan kuolleeksi: paljon oli jo ehtinyt matkan aikana tapahtua! Kello oli tässä vaiheessa jotain puoli seitsemän tienoilla illalla, eli Suomen aikaa puoli kaksi yöllä. Silmät tahtoivat jo painua kiinni, mutta jotain piti vielä saada haukattua. Lähdimme siis tutustumaan hoodeihimme ja kävelemään Broadwayta pitkin alaspäin.
Hotellin ikkunasta avautui kaunis maisema
Ensimmäiseksi tuli vastaan Starbucks (ylläri: niitä on Nykissä JOKA PAIKASSA), josta haettiinkin Sannalle kermavaahtounelmainen Frappuccino. Sen jälkeen vastaamme osui City Diner, jonka ruokalistaa hetkisen tutkailtuamme päätimme kelpuuttaa syömäpaikaksemme. Dineri oli sisustettu viehättävästi art deco -henkisesti ja sen seiniä koristivat vanhat valokuvat New Yorkista. Tilasimme kumpainenkin salaatit: Sanna lohi-mansikka-mustikka-feta-manteli-salaatin ja minä kana-maissi-avokado-pekoni-kurkku-tomaatti-salaatin. Annokset olivat aivan käsittämättömän kokoiset! Myös maku oli kohdillaan eikä hintakaan pilannut tunnelmaa, joten hymyt korvissa ja silmät puolitangossa raahustimme tyytyväisinä takaisin hotellille. Hieman vielä Frendejä telkkarista ja sitten unten maille.
Sannan salaatti
Day 2: Exploring the City
Aamu alkoi todella aikaisin, sillä suomalaiseen kelloon tottuneina silmämme aukesivat jo neljältä. Sinnittelimme kuitenkin nukkuvaa leikkivinä kuuteen saakka ja annoimme sitten periksi. Päivän ensimmäinen seikkailu odotti: amerikkalainen suihku! Hyi olkoon, kuinka minä vihaan noita epäjohdonmukaisia ja surkeita kapistuksia! Useampaan olen jo elämäni aikana tutustunut, eikä yksikään malli ole miellyttänyt toimivuutensa ja käytännöllisyytensä suhteen.. Kesti taas puolen suihkun verran, ennen kuin tajusin, kuinka veden lämpötilaa oikein tuli säädellä. Perkele. Ja seuraava kokemus olikin jo aivan nurkan takana: respasta lainaamamme hiustenkuivaaja oli rikki ja puhalsi ainoastaan kylmää ilmaa, joten LAITTAUTUMINEN kesti vähän tavallista pidempään enkä pistänyt muutenkaan paljon toivoa suoristetun tukkani suorana pysymiseen, sillä siihen tarvittavia mömmöjä en ollut vielä muistanut hankkia. Sää kun vaikutti suht kuumalta ja kostealta..
Aamiaiselle menimme edellisillan art deco -dineriin. Sanna otti läjän amerikkalaisia pannukakkuja kinkun, voin sekä vaahterasiirapin kera. Minä puolestani päädyin suht kookkaaseen moniviljavohveliin, jota ryyditti tuoreet mansikat, mustikat, paksu jugurtti ja saksanpähkinät. Vatsat täynnä lähdettiin sitten kävelemään kohti midtownia.
Aamiainen
Valitsimme reitiksemme Central Park Westin. Aivan mahtavia ja korkeita taloja! Ainoastaan juuri alkanut sade hillitsi vähän uutukaista New York -intoamme.. Käveltiin Dakota Buildingin ohi (John Lennonin kotitalo, jonka edessä hänet ammuttiin), Ghostbustersista tutun talon ohi, Trump Towerin ohi..
Sanna Dakota Buildingin edessä
Dakota Building Central Parkista päin
John Lennonin muistomerkki Central Parkissa
Central Parkin päädyssä painuimme maan alle ja ostimme metrokortit. $25 seitsemän päivän kortista ei todellakaan rasittanut kukkaroa! Ajoimme heti alkajaisiksi pari pysäkinväliä Times Squarelle, mutta täytyy sanoa, että valtaisat valotaulut ja ihmistungos eivät olleet minusta yhtä vaikuttavia kuin Upper West Siden ”kotoisan vieras” tienoo tai vaikkapa Central Park. Kuljeskeltiin sitten ympäriinsä ja nähtiin kuuluisia paikkoja: Rockefeller Center, Chrysler Building, Empire State Building.. Sitten olikin jo aika korkata New York -passimme ja mentiin Madame Tussaudin vahakabinettiin! Hienoja patsaita.. Osa äärimmäisen onnistuneita, osa jotenkin vähän vääristyneitä. Patrick Stewart oli kuitenkin paras! En oo puolueellinen.
Make it so, dear!
Sadekin oli lakannut vahanukkeja ihaillessamme, ja ilma oli jälleen kuuma ja kostea. Päätettiin käyttää NY-passejamme heti perään uudestaan, ja suuntasimme metrolla luonnonhistorialliselle museolle. Mikä valtava pytinki! Voi infoähkyn määrää! Oli täytettyjä eläimiä, luonnollisen kokoinen sinivalas vaimikäsenytoli roikkumassa katosta, Death Star, vulkaanisia juttuja, sademetsää.. Jaksoimme lopulta keskittyä enää vain todella itseämme kiinnostaviin juttuihin, ja olimme melkoisen uupuneita, kun lopulta löysimme EXIT-kilvellä varustetun oven. Kaiken lisäksi vatsoissamme oli ontot kohdat, joten suuntasimme takaisin hotellille toivoen ruokapaikan löytyvän matkan varrelta. Ja löytyihän se. Kiva italialainen ravintola nimeltä Nonna pyydysti meidät Amsterdam Avenuella. Pian olimme vastanneet vatsojemme kutsuun brooklyniläistyylisillä lihapullilla ja spagetilla sekä valkosipuli-parmesan-leivällä. Taivaallista.
Tärkeimmät pääsivät kuvaan: "Death Star"
Nonnan annos
Tyytyväisinä (mutta yhä uupuneina) raahustimme takaisin hotellillemme, jaloissa painoi jo melkoisen mukavasti. Ohitimme monta sushi-paikkaa, jotka pistimmekin korvan taakse vastaisuuden varalta. Poikkesimme paikalliseen sekatavara-apoteekkiin (kaikki apteekit ovat New Yorkissa hämmentävän laajoja valikoimaltaan: sipsejä, karkkia, limsaa, kihartimia, leluja, lääkkeitä, saippuaa, ompelutarvikkeita jne.) ostamaan tukkamömmöjä ja halpa hiustenkuivaaja. Minä jouduin itsepalvelukassalle, jossa asioidessani tunsin itseni melkoisen avuttomaksi ja noloksi..
Day 3: USS Intrepid!!!!! (Ja sipsiä kulmakarvassa)
Suihku toimi tänä aamuna jo vähän paremmalla otteella. City Diner toimi jälleen aamiaisnäyttämönä, jossa pääosaa esitti bran raisin muffin hedelmäsalaatin kera sekä samanlainen vohveli kuin edellisaamunakin.
Esiripun laskeuduttua kävelimme Central Park Westille 86th streetin pelottavan kolkolle metroasemalle, ja otimme suunnaksi USS Intrepidin, museoksi muunnetun lentotukialuksen.
Scary, huh.
Jonotimme melkoisen kauan sisälle museoon, ja vasta silloin meille selvisi, että NY-passimme olisivat oikeuttaneet fast trackiin sielläkin. Aivan ensimmäisenä kirmasimme (minä etunenässä) British Airwaysin vanhalle Concordelle, jonka minä kiersin ja kuvasin kahdesti. SYDÄN. Sen jälkeen sitten tsekkasimme itse Intrepidin, joka oli myöskin hieno historioineen ja lentokoneineen. Nähtiin myös replika Mercury-ohjelman avaruuskapselista, jonka juurikin USS Intrepid aikoinaan noukki rapakosta. Sitten koittikin museon toinen kohokohta: Growler-sukellusvene, joka olisi ollut vielä vähän siistimpi, jos se olisi ollut neuvostoliittolainen ydinsukellusvene. Paremman puutteessa saimme ihkuttaa tätä jenkkien dieselvenettä, jossa tuntui olevan miljoona vessaa. Lopuksi sitten sekosimme museon krääsäkaupassa, jossa myytiin SUKKULALELUJA! Oli pakko ostaa sellainen, tietystikin.. Tosin pihiys iski, ja ostin vain halvimman karvalakkimallin, enkä radio-ohjattavaa Discoverya tahi kantorakettiin kiinnitettyä mallia. Lisäksi löysin vessataidetta Toivoniemeen ja yhteisenä treattina hankittiin astronauteille valmistettua kuivattua Puffet-jäätelöä.
USS Intrepid
Concorde! <3
Kapseli
Sanna sukellusveneessä
Sukellusveneen mittaristoa
Sukkula <3
Intrepidin jälkeen olimme sen verran poikki, että kävimme hotellilla vähän lepäämässä ja syömässä mässyä. Sipsien voimin jaksoimme vielä lähteä Broadwayta pitkin etelään. Veto oli hyvä, sillä löysimme aivan mielettömän kenkäkaupan. Harry’s Shoes tarjosi paitsi uudet kengät Sannalle, niin myös upean ohjelmanumeron. Puoti nimittäin vilisi asiakkaita ja armotta töitä paiskivia myyjiä. Ja uskomattoman laajan valikoiman laatukenkiä paljon Suomen hintoja edullisemmin. Tapasimme myös paikallisen rouvan, jonka kanssa tuli sitten juteltua vähän kaikenlaisesta kenkiin liittyvistä ja liittymättömistä asioista. Se oli aivan innoissaan kengistä, omasta eurooppalaisesta lestistään, siitä kaupasta ja meistä.
Jatkettiin sitten Broadwayta pitkin yhä etelään, syötiin jossakin random dinerissa burgerit (minä ”ruisleivällä”) ja käveltiin Central Parkin läpi Metropolitan Museum of Artille. Kello oli jo niin paljon, että visiitti olisi jäänyt turhan lyhyeksi, joten palattiin takaisin West Sidelle Jackie Onassis Reservoirin rantaa pitkin. Oli muuten aika nätti auringonlasku Central Parkissa.. Hotellille vielä mukaan LOADED BAKED POTATO -Pringlesejä ja Cherry Dr. Pepperiä, joka oli syvän punaruskeaa.
Oli kaunista.
Day 4: On The Top Of The World (or New York)
Tänään nukuttiin jopa kuuden yli! Alkaako rytmi muka jo kääntyä? Päivän aluksi tuttu kuvio: temppuilua suihkun kanssa ja sen jälkeen Dineriimme aamiaiselle. Minä otin mustikkapannareita (tulee aina mieleen Pulp Fiction, jos joku mainitsee blueberry pancakesit) ja Sanna kreikkalaisen munakkaan paistettujen pottujen ja toastin kanssa.
Breku
Sitten vielä Starbucksiin hakemaan kahvia ja teippaamaan jalkoja kävelykuntoon.. Note to self: ensi kerran kesäiseen New Yorkiin ne sandaalit mukaan. Avokkaat ovat liian kuumat ja hautovat jalat rikki!
86th streetiltä hypättiin metroon ja ajeltiin midtowniin: oli aika uskaltautua korkeuksiin! Huomattiin, että olimme tehneet viisaasti saapuessamme Empire State Buildingille suht aikaisin aamulla, sillä jonoja ei vielä ollut ehtinyt juurikaan kertyä. Lipputoimisto sijaitsi toisessa kerroksessa, ja koko kerros oli varattu jonotuspaikaksi. Nyt onneksi pääsimme melkeinpä suoraan kävelemään lippuluukulle, turvatarkastukseen ja hissiin. Hissi sinkosi meidät pikavauhtia 80. kerrokseen, mutta nopeuden huomasi ainoastaan hivenen oudosti huojuvasta hissikorista, paineenvaihteluista korvissa ja näytöstä, joka kertoi, mitä kerrosta milloinkin ohitetaan. Nopsaa vaihtui luku kakkosesta kasikymppiin.. Hissistä poistuimme aulaan, ja jotenkin kummasti sitä vain tajusi olevansa korkealla, vaikkei ikkunoista sinänsä näkynyt kauheasti. Mutta valon määrä antoi ymmärtää, ettei ympärillä ole muita yhtä korkeita rakennuksia, samaten pilvet tuntuivat olevan jotenkin lähellä. Vaihdoimme hissiä ja ajoimme vielä kuusi kerrosta ylöspäin, 86. kerroksen näköalatasanteelle.
Empire State Buildingin ala-aulassa
Hissinappeja
80. kerros ahdisti vähäsen
Upeat näkymät! Akrofobiakin jäi kuusi kerrosta alemmas, sillä yksinkertaisesti ei tajunnut olevansa niin korkealla. Tukevanoloisilla suojakaiteillakin varmasti oli osuus asiassa.. Valitettavasti päivä oli sen verran autereinen, että näimme ”vain” viidentoista mailin päähän. Kuvasimme kyllä joka vinkkelin..
Saatuamme riittävästi maisemista pudottauduimme hissin avustuksella hallitusti katutasolle. Kävelimme Grand Central Stationille ja suoritimme CRIME AGAINST HUMANITY AND EVERYTHING ELSE, TOOn, eli söimme Junior’sissa juustokakkua. Voi kyynel, mitä tavaraa! Minä otin perinteisen New York cheesecaken ja Sanna mansikkaisen kakkusen.. Painoi muuten ”ihan vähän” vatsassa.
Grand Central Station, taustalla Chrysler Building
Oh my God
Kierimme sitten metroon ja suunnattiin Manhattanin eteläkärkeen aikomuksenamme ottaa lautta Vapaudenpatsaalle ja Ellis Islandille. Jonot satamassa vain olivat sen verran törkeät, että päätimme siirtää reissua - tuonnekin kannattaa mennä aikaisin aamulla. Käveltiin sen sijaan Financial Districtiä pitkin Brooklyn Bridgen luo, kuvattiin asiaankuuluvat turistikuvat ja lähdettiin sitten Upper East Sidelle ja the Metiin. ISO ISO ISO ISO. Mutta mahtava! Ei vaan taaskaan kyennyt keskittymään kaikkeen, harmi! Juustokakun antama energiamääräkin oli tullut jo käytettyä loppuun, joten jouduimme tunnustamaan tappiomme museon hyväksi ja suuntaamaan kohti ruokaa. Kävelimme Central Parkin läpi länteen ja testasimme Sushi Yaki -nimisen sushilan. Ihan hyvää ja laadukasta perussushia, vaan eipä ollut parempaa kuin meidän porukan omatekoinen sushi! Sanna otti teriyakikanaa, joka oli sekin erittäin kelpoa.
Brooklyn Bridge
Sushi
Day 5: Still no swine flu
Herääminen kuudelta, aamiainen Dinerissa. Minulle pinaatti-feta-tomaatti-herkkusienimunakas ja Sannalle tomaatti-sipuli-mozzarellamunakas. Ja ”ruis”paahtoleipää hillon kera. Amerikkalaisilla kyllä on erikoinen käsitys aamiaisesta! Eikä tämä vielä edes ollut mitenkään hard corea.. Tänään uusi yritys South Ferrylle, ja onnistuimmekin änkeytymään Battery Parkissa noin miljoonan muun turistin kanssa tuhannen keikkuvaan Miss Freedomiin. Ajelimme paahtavassa auringonpaisteessa Liberty Islandille, mutta tyydyimme maihinnousun sijaan katselemaan Vapaudenpatsasta vain vesiltä päin. Luin etukäteen ihmisten kommentteja patsaan odottamattoman pienestä koosta, mutta kyllä se minun silmiini näytti ihan oikean kokoiselta.
Laiva pysähtyi seuraavan kerran Ellis Islandilla, missä mekin jäimme pois kyydistä. Tsekkasimme siirtolaismuseon, joka olikin oikein mielenkiintoinen.
Ellis Island
Arrival hall
Ostimme museon ravintelista home made fudgea, mitä vedimmekin onnellisena naamaamme Manhattanin skylinea ihaillessamme.
Sitten Miss Circle Line vei meidät takaisin Battery Parkiin, ja sain laivamatkan aikana kuulla minusta tulleen täti. Rannalla huomio kuitenkin siirtyi väkisinkin tähtipyjamiin pukeutuneisiin poikiin, jotka vetivät akrobatiashowtaan ympärille kerääntyneen yleisön riemuksi.
Käveltiin pohjoiseen Broadwayta pitkin. Meitä vastaan tuli Ugy Naked Muscle Guy, liekö jokin paikallinen nähtävyys itsekin.. Seottiin hetki Century 21:ssa, jota on tituleerattu shoppailuparatiisiksikin. Läjittäin vaatteita ja KAIKKEA. Löysinkin sieltä soman juhlaveskan ja Sanna pari paitaa.
Sitten koitti jälleen päivän haastavin hetki: ruokapaikan metsästys! Kuljettiin WTC:n ohi, ja olihan se kyllä aika pysähdyttävän ammottava aukio keskellä täyteen rakennettua Manhattania. Hiljensi. Jatkettiin kulkemista, mutta ruokapaikkaa ei vain tuntunut löytyvän. Mäkkäriä ja Subwayta kyllä löytyi, mutta eeeeeeei me semmosiin. Osuttiin sitten randomilla Chinatowniin ja siitä nopeasti Mulberry Streetille Little Italyyn. Da Nico -niminen ravintola houkutteli meidät sisälle ja tarjosi - yllätys yllätys - italialaista ruokaa! Minä halusin pizzaa, kun kerran New Yorkissa oltiin, joten otin munakoisopizzaa eli alla melanzane. Sanna söi perinteisen spaghetti carbonaran. Hyvää! Ja paljon parmesaania.
Seuraavaksi vuorossa oli Greenwich Village, mistä ostettiin Masalle FDNY Keep Back 200 Feet -paita. JOKA puolella liehui sateenkaarilippuja.. Melkein odotti Village Peoplen kävelevän seuraavasta kadunkulmasta vastaan! Pysähdyimme sitten istuskelemaan ja lepuuttamaan jalkaparkojamme Washington Square Parkissa, missä näimme lihavia oravia, riemukaaren ja aika mielettömän upean acid jazz -esityksen.
SoHo
Sitten suuntasimme etelään! Ylitimme Houston Streetin ja saavuimme SoHoon. Hämmästelimme arkkitehtuuria ja liikennetukoksia metroa etsiskellessämme. Sekä SoHossa että NoHossa tuntui olevan aivan ihania ruokapaikkoja, harmi kun olimme jo syöneet! Viimein kuitenkin löysimme oikean metroaseman ja ajoimme Grand Centralille. Pikapysähdys aseman Little Pie Companyssa, mistä ostin mukaani Key Lime Pieta. Sitten kävelyä kohti Times Squarea, ja jostain kohtalon oikusta Sanna pysähtyi tupakoimaan jonkin hiustenhoitotuotekaupan luo. Menin sitten sinne odottelemaan ja sekosin täysin nähdessäni halvat merkkishampoot.. Seottiin lisää ja ostettiin mönjät mukaan matkalaukkuun. Illalla oli melkoisen tyytyväinen olo: Key Lime Pie oli ihanaa ja Coca-Cola Zero Cherry oli myös aika hyvää. Miksei semmoista voisi saada suomesta?
Iltapala paikalliseen tapaan
Day 6 - You and me baby ain’t nothing but mammals
Aamiaiselle menimme tällä kertaa Key West Dineriin, joka sijaitsi Broadwaylla hotellistamme pohjoiseen pain. Paikka osoittautui saman ketjun ravintolaksi kuin kotoisa City Dinerimmekin, joten ruokalista oli jo tuttu. Tämäkin päivä käynnistyi hedelmäsalaatilla ja bran muffinilla.. Aamiaisen jälkeen painuimme maan alle ja otimme suunnaksemme Bronxin hoodit - eläintarha odotti! Ja siis ihan oikea eläintarha, ei slummin asukit.. Metromatka tuntui kestävän ikuisuuden, mutta Manhattanilta pois päästyämme juna kulki maan päällä, joten pystyimme samalla hämmästelemään maisemia. Huomasi heti, että ei oltu enää Manhattanilla, sen verran karummat olivat maisemat.
Bronxin eläintarhalle käveli metroasemalta nopeasti, ja vastassa meitä oli ensimmäisenä ekovessa! Puuteroimme siellä hikiset nenämme ja ihmettelimme vaahtohuuhteisia vessanpönttöjä.. Less water spent! Sitten itse asiaan, eli eläimiin. Päivä oli äärimmäisen kuuma ja kostea, joten elukka-parat lähinnä makoilivat varjossa. Merileijona sen sijaan jaksoi esiintyä kouluttajansa kanssa, joka käski urosta taivuttamaan, pyörimään, örisemään ja heiluttamaan käskystä. Kaikki tämä kalapalkalla! Myös pienempi naaras oli melkoisen noheva ja osasi monta temppua. Söpöyspalkinnon vei kuitenkin baby sea lion, jonka olisimme voineet vaikka varastaa ja salakuljettaa takin alla Suomeen, jos meillä ylipäänsä olisi ollut takit sinä helteisenä päivänä.
Taitava kaveri
Muitakin eläinvauvoja nähtiin aikuisten ohella: apinoita, kirahvi, riemuksemme ja säikäytykseksemme yleisöpleksiin kämmenensä paukauttanut gorillanpoikanen, joka leikki hippaa äitinsä kanssa.. Kiersimme kuumuudesta ja rikki hautuneista jaloista huolimatta urheasti koko eläintarhan läpi, mutta sitten alkoi Manhattan jo kutsua. Takaisin RIKKAIDEN ihmisten pariin, please.
Käväistiin Upper East Sidella Guggenheim-museon aulassa, todettiin, että voidaan käyttää aikaa paremminkin kuin senhetkisen näyttelyn katsomiseen (ja Guggenheimissä se suurin pointti on joka tapauksessa itse rakennus), joten metroiltiin midtowniin ja yritettiin MoMAan, eli Museum of Modern Artiin. Vaan eipä muistettu, että oli tiistai, ja tiistaisin MoMA on kiinni. New Yorkissa kannattaa muutenkin tsekata museoiden aukioloajat etukäteen, sillä aukioloajat vaihtelevat kovasti. Onneksi eivät kuitenkaan yleensä samana päivänä ole kaikki kiinni..
Kulttuurinharrastamisen sijaan menimme shoppaamaan! Toys R US tarjosi kyllä myös shoppailumahdollisuuden lisäksi omanlaisensa kulttuuripläjäyksen hämähäkkimiehiksi ja ties miksi pukeutuneiden myyjien muodossa.. Totta kai kaupasta löytyi myös maailmanpyörä ja muuta katseltavaa. Star Trek -leffan ansiosta trekkerille olisi ollut tarjolla vaikka mitä! Kirk- ja Spock -nukkeja, erilaisia pelejä, asuja.. Yritinkin etsiä sopivanlaista Star Trek Trivia Gamea, mutta runsaudenpula yllätti, eikä aivan hakemaani siellä lopulta ollutkaan. Löytyi kyllä Star Trek Scrabble, TOS Trivia Game, Trek Trivia Video Game (jonka melkein ostin mutten sitten kuitenkaan).. Lopulta päädyin ostamaan aivan tavallisen Scrabblen, jonka Auli ja Ono saivat tuliaiseksi.
Teräsmieskin lentelee lelukaupassa
Sitten taas päivän tärkein hetki: minne syömään! Onneksi apu oli lähellä, ja vaikkei perjantai ollutkaan, niin menimme TGI Fridaysiin syömään. Paikka oli monikerroksinen ja valtava kaikin puolin: sisään astuttuamme meidät ohjattiin toiseen kerrokseen hissillä. Pihviä, muusia, ranskalaisia, ribsejä! Hyvää, herkullista ja ennen kaikkea SUURTA. Sanna otti lisäksi kaljan, joka jostain syystä osoittautui kevytolueksi. :D
Iso on.
Ruokailun jälkeen painostava helle purkautui hetkeksi ja alkoi sataa ja ukkostaa. Pakenimme suojaan Barnes & Nobleen, joka on kirjakauppa. Oikein mukavan kokoinen.. San Franciscon Barnes & Noblella on jopa oma kahvila, joten olin hivenen pettynyt, kun tämä toimipiste keskittyi ”vain” hurjan kokoiseen kirjavalikoimaan. Ostinkin muutaman kirjasen kotihyllyyn vietäväksi. Ja kirjahyllyni sisällön tuntevat saattavat tietää, miksi halusin ottaa kuvan St. Patrickista ja Olympic Towerista, jotka olivat miltei kirjakaupan vieressä.. Sitten vielä shoppaamaan vähän lisää, Macy’s ja Forever 21 tuli koluttua läpi. Viimeisessä jonotus kesti noin sata vuotta, mutta palkintona siitä Sanna sai paljon kivoja vaatteita polkuhintaan. Sitten takaisin hotellille, mutta poikettiin vielä Dunkin’ Donutsissa sitä ennen. Ihmeteltiin, kun epäselvällä meksikolaisaksentilla puhunut järkäleenkokoinen miesmyyjä antoi meille neljä donitsia kahdella dollarilla, mutta syy selvisi hotellilla: olivat KUIVIA, perkele! Eli amerikkalainen donitsikokemuksemme ei nyt oikein vakuuttanut. Todennäköisesti aamulla samat donitsit olisivat olleet mitä herkullisimpia, mutta tällä erää kirkkaan voiton vie kotoisa Arnoldsimme.
Olympic Tower ja St. Patricks :D
Day 7: Leaving On A Jet Plane
Viimeinen aamu New Yorkissa. Checkattiin itsemme ulos, mutta jätettiin vielä toistaiseksi tavarat hotellille säilöön, sillä koneemme ei ollut määrä lähteä ennen kuin illalla klo 22:40. Lähdimme nauttimaan viimeistä kertaa aamiaista rakkaaseen dineriimme. Koskapa olimme New Yorkissa, koin asialliseksi ottaa bagelin kaikkine höysteineen: kylmäsavulohta, Philadelphiaa, salaattia, tomaattia, kurkkua, porkkanaa ja oliivia.. Oli muuten pikkuisen hyvää. Sannakaan ei joutunut ateriakateuden uhriksi, vaan munakokkeli, pekoni ja baageli toimivat esimerkillisesti niin suussa kuin vatsassakin!
Kännykkäkuva mahetsusta bagel-annoksesta
Sitten Fantasiapelien tapaiseen pelikauppaan, jonka Jenni oli Suomesta käsin meille ystävällisesti googlettanut. Sanna löysi sieltä kauan kaipaamansa Skippy ykkösen, Skippy kakkosen ja öö vieläkö jotain. Minäkin etsin Trekkipeliäni, mutta ei löytynyt. Noh, joskus sitten jostain muualta. Vaihdoimme sitten nörttilän tyttölään, eli menimme Strawberryyn ostoksille. Minä löysin turkoosin kesäkassin ja Sanna vaatteita!
Ja pääsimmehän me nauttimaan myös päivän kulttuuriannoksesta: MoMA oli tänään auki! Ensimmäisen kerroksen kierrettyämme ja hämmästeltyämme sain Finnairilta tekstiviestin, joka ilmoitti lentomme myöhästyvän yli kuudella tunnilla. Siinä sitten pähkäiltiin, että mikäs nyt neuvoksi ja meni loppuosa museosta vähän ohitse. Soitin isällenikin, joka kokeneena maailmanmatkaajana osasikin antaa hyvän neuvon meille: ”menkää lentokentälle normaaliin aikaan, aivan kuin kone ei olisikaan myöhässä. Tokko te missään muuallakaan enää siihen aikaan voitte sen kummemmin hengata.” Päätimme noudattaa neuvoa, mutta ensin kävimme jättämässä jäähyväiset uskolliselle dinerillemme.
Loput museosta "meni vähän ohi."
Otimme jälleen mahtipontisen megalomaaniset salaatit, aivan kuten ensimmäisenä iltanakin! Tällä kertaa tosin minä otin pihviä ja punajuurta käsittävää salaattia Sannan testatessa meksikolaista salaattia.. Hyvää oli. Tarjoilijat kyllä jo naureskelivat meille, kun olimme jo jonkinlaisia vakioasiakkaita. Vaan pääsevätpäs meistä! Ha! Jälkkäriksi haimme vielä naapurileipomosta hugeass mustikkamuffinssin, jonka laitoimme laukkuun odottamaan tilaa vatsassa. Vielä tuliaiskarkkiostoksille Rite Aidiin ja olimme valmiit hakemaan matkatavaramme hotellilta.
Minun pihvisalaattini kännyn kuvaamana
Sannan "The Mexican" kuvattuna kännykällä
Taksin saaminen olikin taas luku sinänsä. Otimme tv-sarjoista ja elokuvista mallia, ja huidoimme tienposkessa vapaita takseja. Taksit kyllä pysähtyivät melko kuuliaisesti, mutta kun kuulivat meidän olevan menossa JFK:lle, niin ne jatkoivat matkaa. Keksimme kyllä syynkin tälle, eli koska Manhattanin ja JFK:n välillä on tasataksa $45, ei kuskeja välttämättä huvita lähteä kykkimään aikaavieviin liikenneruuhkiin, kun saman ajan voisi käyttää ajaen Manhattanin sisällä ja tienaten huomattavasti paremmin. Meitä kuitenkin onnisti kymmenen minuutin viuhtomisen ja jälkeen (onneksi emme ehtineet vielä vaipua epätoivoon) ja löysimme lentokenttämatkaan suostuvan taksikuskin. Matka kesti 45 minuuttia (ei ollut niin pahat ruuhkat kuin tullessa, silloin meni melkein puolitoista tuntia) ja annoimmekin kuskillemme perusmaksun ja tietullin lisäksi ruhtinaallisen tipin.
Kasiterminaalissa marssimme tyhjälle Finnairin tiskille, olimmehan erinomaisen ajoissa myös koneen alkuperäiseen lähtöaikaan nähden. Suomalainen virkailija tsekkasi meidät ja laukkumme sisään ja ohjasi sitten Holiday Innille vievälle air trainille. Kieltämättä myöhästynyttä lentoa on aika paljon mukavampi odottaa hotellissa kuin terminaalissa kököttäen.. Lisäksi saimme ateriavoucherit, ja hyödynsimmekin ne hetimmiten Holiday Innin ravintolassa. Otin club sandwichin bataattiranskalaisten kera, ja oli muuten hyvää! Harmi vaan, että oltiin syöty se jättimuffinssi alle, joten vatsa melko hyvin natisi liitoksissaan.. Sannan ruokaa en muista, joku burgeri? Sitten takaisin hotellihuoneeseen ja ja unta kuulaan.
Holiday Innissä. Allekirjoittaneen jalat.
Uni tuli, mutta se katkesi yllättäen ja aivan liian aikaisin, kun respasta tuli puhelinherätys. Menimme aulaan, mutta siellä ei tiedetty mitään lentomme ajankohdasta. Joku toinenkin samalle lennolle lähtijä oli herätetty, ja lopulta meille sanottiin, että bussi kentälle lähtisi vasta parin tunnin kuluttua. Tosi kiva hei. ”That was your wake up call!”, sanoi virkailija. Noh, menimme siis takaisin nukkumaan ja laitoimme itse oman herätyksemme soimaan oikeaan aikaan. Uni vaan ei millään meinannut enää tulla.. Lopulta kuitenkin pääsimme oikeaan aikaan aulaan ja kentälle vievään bussiin. Jotain hyötyä lennon öisestä ajankohdasta oli, sillä turvatarkastuksessa ei ollut minkäänlaista jonoa. Toki jouduimme vielä odottelemaan portilla pari tuntia, mutta Finnairin henkilökunta piti meidät ajan tasalla ja syötti sipsiä, Oreos-keksejä ja juotti limsaa sekä vettä.
Lopulta päästiin koneeseen ja lentomme lähti klo 04:50. Pientä ukkosmyräköiden aiheuttamaa turbulenssia, helkkarin pahaa ruokaa eikä alkoholiakaan tehnyt mieli. Viihdejärjestelmä onneksi lähti heti toimimaan moitteettomasti, joten matka sujui ihan mukavasti Family Guyn, Boston Legalin ja myös oman viihdejärjestelmäni eli kirjan parissa. Uni ei enää koneessa tullut, mutta se ei oikeastaan haitannut, koska sitten Suomessa pääsi heti about oikeaan aikaan nukkumaan. Lennon myöhästyminen aiheutti sen, etten enää olisi päässyt Mikkeliin sinä iltana (oli siis tarkoitus mennä suoraan mökille, mutta porukat eivät vieraidensa takia päässeet hakemaan kentältä) jatkosuunnitelmat mietityttivät vähäsen.
Koneen laskeuduttua ja saatuani kännykän päälle, oli iskältä tullut tekstiviesti. ”Liisa odottaa tullin toisella puolella.” Eli Liisa on Sveitsissä asuva tätini! Iskä myös soitti samantien ja sanoi, että Liisa oli juuri tullut itsekin maahan ja yöpyisi lentokentän Hiltonissa, missä sillä on ylimääräinen vuodepaikka, mihin minä pääsisin. Oi onnea! Liisa sitten vei minut vielä syömään (lohisoppaa ja valkoviiniä) ja sitten nukkumaan.. Melkoisen hyvä päätös aivan huipulle reissulle. New York, tahdon tavata sinut uudestaan!