Tänään oli hauska päivä. Se pikkupoika todella piti lupauksensa, ja vei minut ja Yukin katsomaan löytämäänsä 'rauhallista paikkaa'. Onneksi Sealandiksi esittäytynyt poika puhui taukoamatta, sillä se sai ajatukseni pois vierelläni kävelevästä Yukista. Muutoin olisin ollut liian hermostunut. Paikka, johon lopulta saavuimme, oli todellakin rauhallinen. Kuin pieni aukio, jonka keskellä oli pieni lampi ja ympärillä paljon pensaita. Linnut laulelivat kauniisti. Muutama perhonen lenteli, ja yksi istui jopa kädelleni. Sen toinen siipi oli hieman pienempi kuin toinen. Se oli niin kaunis. Tunsin itseni pitkästä aikaa iloiseksi. Ilo kuitenkin vaihtui hermostumiseen, kun huomasin, ettei Sealandia näkynyt missään. En edelleenkään tiedä, mihin se poika meni... Toivottavasti hän selvisi ehjänä kotiin. Onneksi Yuki oli painanut reitin mieleensä, ja pääsimme ulos metsästä. Olin kyllä näkevinäni matkalla erityisen paljon hiiriä. Ehkä hermostumiseni tuotti vain näköharhoja... Uskaltaisinkohan lähettää Yukille viestin, jossa kiitän häntä tämänpäiväisestä...
A-ajattelin vain.. kiittää tämänpäiväisestä.. Oli e-erittäin hauskaa, että lähdit kanssani etsimään sitä rauhallista paikkaa. Ilman sinua en olisi päässyt pois sieltä..
Sealand.. K-kiitos, kun näytit sen paikan.. O-olen erittäin iloinen..