Talvikuningas
Voi Jeesus ja Maria! Sanna on taas jälkiviisas. Nyt nimittäin harmittaa että en vaivautunut varaamaan Talvikuningasta siitä ensimmäisenä julkaistusta erästä. Tiedän kyllä hyvin miksi. Pelkäsin että luvassa olisi jotain masentavan teennäistä kikkailusekamelskaa, mikä ei pysyisi kasassa musiikillisesti edes pikaliimalla. Odotin välinpitämättömästi jotain hirvittävää tekotaiteellista scifipaskaa. Miten muka CMX voisi tehdä teemalevyn, joka sijoittuu avaruuksiin, metallilaivojen ja fuusiomoottorien aikakauteen? CMX, jonka lyriikat aina palaavat suomalaiseen paatokseen, masennuksesta ja itseironiasta jonkin kauniin ammentamiseen, uskontoihin, vahvoihin ja visuaalisiin Kalevalakielikuviin.
Saatuani teoksen bittimuodossa käsiini, valmistauduin ensin huolellisesti psyykkaamalla itseni tilaan, jossa odotin jotain todella omituista ja tasapainotonta lätinää. Jotain, missä musiikin ainoa tehtävä on alleviivata tapahtumia, kuten aivan liian monessa kuulemassani teemateoksessa. Ensimmäisen viidentoista minuutin jälkeen uskalsin huokaista helpotuksesta. CMX vaikutti onnistuneen musiikillisesti paremmin kuin hyvin. He eivät olleet kompastuneet progressiivisuuteensa vaan ammentaneet siitä sen parhaat elementit. Musiikillisesti mielenkiintoisista ja yllättävistä kuvioista huolimatta soundi ja teemat pysyivät yhtenäisinä.
Nyt, kuunneltuani teosta pari päivää ja annettuani sen hitaasti ujuttaa itsensä pääkoppaani kokonaisuutena, se on viimein lietsonut minut tilaan, jossa leukani loksahtaa paikaltaan. Miten Yrjänä on voinut onnistua viemään sanoituksensa näin uudelle tasolle? Kyseessä on tyypillinen dystopinen scifi tarina, missä koneet repivät ihmiset kappaleiksi ja ihmisliha korvataan metallilla. Tästä huolimatta lyriikat ovat niin perin pohjin Yrjänää, että voin vain ihmetellä. Teknojupinan ja tähtitieteen terminologian lomassa on tuttuja kuvauksia elämästä, kuolemasta, tämän kaiken merkityksestä ja ihmisen pahuudesta. Näiden universaalien pohdintojen väliin hän on myös onnistunut ujuttamaan luonnonläheisiä ja pohjalaisia kielikuvia aamukasteesta, vaikka tarina elää keskellä maailmaa jolle käsite on vieras.
Musiikki ja lyriikat eivät ole irralla toisistaan vaan sopusoinnussa. Mitä tästä enää sanoisi? En muista koska viimeksi jokin teos vaikutti minut näin kokonaisvaltaisesti.
Miksi helvetissä en hankkinut sitä pahvikoteloa?
Nonih. Tulipa istuttua muutama tunti. Ehkä nyt pääsen laittamaan ruokaa ja jättämään kuulokkeet pöydälle.
Saatuani teoksen bittimuodossa käsiini, valmistauduin ensin huolellisesti psyykkaamalla itseni tilaan, jossa odotin jotain todella omituista ja tasapainotonta lätinää. Jotain, missä musiikin ainoa tehtävä on alleviivata tapahtumia, kuten aivan liian monessa kuulemassani teemateoksessa. Ensimmäisen viidentoista minuutin jälkeen uskalsin huokaista helpotuksesta. CMX vaikutti onnistuneen musiikillisesti paremmin kuin hyvin. He eivät olleet kompastuneet progressiivisuuteensa vaan ammentaneet siitä sen parhaat elementit. Musiikillisesti mielenkiintoisista ja yllättävistä kuvioista huolimatta soundi ja teemat pysyivät yhtenäisinä.
Nyt, kuunneltuani teosta pari päivää ja annettuani sen hitaasti ujuttaa itsensä pääkoppaani kokonaisuutena, se on viimein lietsonut minut tilaan, jossa leukani loksahtaa paikaltaan. Miten Yrjänä on voinut onnistua viemään sanoituksensa näin uudelle tasolle? Kyseessä on tyypillinen dystopinen scifi tarina, missä koneet repivät ihmiset kappaleiksi ja ihmisliha korvataan metallilla. Tästä huolimatta lyriikat ovat niin perin pohjin Yrjänää, että voin vain ihmetellä. Teknojupinan ja tähtitieteen terminologian lomassa on tuttuja kuvauksia elämästä, kuolemasta, tämän kaiken merkityksestä ja ihmisen pahuudesta. Näiden universaalien pohdintojen väliin hän on myös onnistunut ujuttamaan luonnonläheisiä ja pohjalaisia kielikuvia aamukasteesta, vaikka tarina elää keskellä maailmaa jolle käsite on vieras.
Musiikki ja lyriikat eivät ole irralla toisistaan vaan sopusoinnussa. Mitä tästä enää sanoisi? En muista koska viimeksi jokin teos vaikutti minut näin kokonaisvaltaisesti.
Miksi helvetissä en hankkinut sitä pahvikoteloa?
Nonih. Tulipa istuttua muutama tunti. Ehkä nyt pääsen laittamaan ruokaa ja jättämään kuulokkeet pöydälle.