Matkapäiväkirja: Israel ja Palestiinalaisalueet: 31.12.2012: osa 3
Hostellilla meidät toivotti tervetulleeksi erittäin puhelias ja hyväntuulinen nuori mies. Kutsutaan häntä vaikkapa nimellä Samir, kun en viitsi nimiä käyttää ilman ihmisten lupia. Hän kertoi meille heti ylpeänä, kuinka kaikki hostellin ylimääräiset tulot lahjoitetaan pakolaisleiri Aidan koululle. Samir kertoi meille myös, että hostellin toimintaan osallistuu eräs mies, joka on varttunut pakolaisleiri Aidassa. Hän on yliopistokouluttautunut, mutta huonon työtilanteen vuoksi hän toimii tällä hetkellä taksikuskina ja hostelli voi soittaa hänet meille paikalle, jos haluamme tutustua Aidaan hänen kanssaan lähemmin. Innostuimme todella ajatuksesta ja sanoimme käyvämme vain ensin keskustassa syömässä. Samir itse oli lopettelemassa työpäiväänsä ja olisi sen jälkeen hostellissa myös itse vieraana. Illalla olisi uudenvuoden juhlat, joihin pari muutakin hostellissa olevaa naista, sekä hänen Beetlehemiläisiä ystäviään, oli tulossa. Niinpä hän kutsui meidätkin sinne.
Hostelli oli melko tyhjillään, siellä olisi ollut tilaa reippaasti yli 20 henkilölle, mutta meidän lisäksemme siellä oli vain kolme ihmistä. Pakko mainostaa paikkaa, se oli nimittäin aivan loistava! Jos joku on menossa Länsirannalle, kannattaa aloittaa täältä, ellei tunne ketään. Täältä saa ihmisiltä paljon vinkkejä alueella matkustamiseen ja yhteisö, joka hostellia ylläpitää, on täynnä toinen toistaan loistavampia tyyppejä. Itse hostelli sijaitsee aivan Church of Nativityn (Jeesuksen synnyinkirkko) ja keskusaukion lähettyvillä, joten liikkuminen sieltä tutkimaan pientä Beetlehemin keskustaa on helppoa. Lisäksi hostellissa on todella kotoinen yhteishuone, jonka hyllyillä on Palestiinalaisalueiden taustasta kertovaa kirjallisuutta, jota voi selailla sohvilla istuen. Yhteisparvekkeelta on upea näkymä kukkulalta alas. Huoneet ovat dorm -tyyppisiä, mutta erittäin uudet ja siistit. Vihdoin nukuisimme lämpimässä huoneessa puhtaiden, paksujen peittojen alla!
Kun olimme asettautuneet, työvuoro olikin jo vaihtunut. Ennenkuin lähdimme liikkeelle, muistimme näkemämme mielenosoitukset. Kysyimme hostellin omistajalta, mistä oli kyse ja vasta nyt meille selvisi, että Fatah viettää vuosipäiväänsä 31.12. Hostellin omistaja suositteli, että söisimme Peace Centerissä, joka on helppo löytää ja on keskusaukean keskellä. Kysyessämme turvallisuudesta (olimme lähinnä lukeneet, että mielenosoitukset voivat joskus muuttua hieman levottomiksi), hostellin omistaja huitaisi vähätellen kädellään ja totesi ”There is no risk for you.” Niinpä lähdimme matkaan.
Oikean tien ja turistikaupat löydettyämme tajusimme pian, että hostellin omistajan mainitsema Peace Center on itseasiassa aivan mielenosoituksen keskellä. Selventääkseni hieman: tapahtuma oli siis varmastikin hyvin rauhallinen paikallisten standardien mukaan. Katu oli kuitenkin jo aukean ulkopuolellakin täynnä nuoria miehiä, eikä naisia näkynyt missään. Voin muuten sanoa, että on aivan suunnattoman epämiellyttävää, kun yhtäkkiä huomaa olevansa kahtena naisena itsekseen keskellä miesjoukkoa, joka huutelee, lähestyy ja katselee todella tungettelevasti. En ole koskaan ennen joutunut kokemaan mitään vastaavaa.
Erään porukan meitä aikansa seurattuaan, osa heistä asettui eteemme ja osa taaksemme, sulkien meiltä tien. Paikalle ilmestyi silloin kauppias, joka kauhealla vauhdilla alkoi pyydellä meitä tulemaan kauppaansa. Se sai mies ja poikajoukon jättämään meidät rauhaan ja vetäydyimme tämän herrasmiehen kauppaan. Hän pahoitteli meille, ettei joillain kaupungin ulkopuolelta tulevilla miehillä ole käytöstapoja ja hän toivoi, ettemme tuomitsisi koko Beetlehemiä tämän kokemuksen perusteella. Kyselimme häneltä, missä voisimme syödä, koska meitä ei ilmeisesti päästettäisikään väkijoukon läpi noin vain. Lopulta hän kai näki parhaaksi, että veisi meidät ravintolaan.
Oli aivan käsittämätöntä, miten eritavalla ne samat miehet käyttäytyivät heti, kun kävelimme tämän Louien vanavedessä. Kukaan ei häirinnyt meitä ja kaikki keskittyivät vain juhlimaan. Kävelimme visusti hänen kannoillaan aukean läpi, joka oli aivan tupaten täynnä mielenosoittajia. Lavalla joku piti puhetta kovaan ääneen ja yleisö huusi ja herisytti nyrkkejään. Kyseessä oli siis iloinen Fatahin perustamisjuhla, ei mikään vihainen Hamasin mielenosoitus, mutta Suomalaiseen muminaan ja lakonisuuteen tottuneena tilanne tuntui joka tapauksessa todella eksoottiselta. Taas sitä sai hieman mennä itseensä, kun tajusi ajattelevansa, että vain aseet puuttuvat niin tämä näyttäisi ihan joltain, mitä kauhistellaan uutisissa Lähi-Idästä. Matkustaessa täytyy niin hemmetin usein uudelleenohjelmoida piilo-ennakkoluuloiset aivonsa. Toisaalta juuri tällaisia kokemuksia sitä matkustaessa etsiikin. Itseä haastamalla kokee oivalluksia -ei vain ympäröivästä maailmasta, vaan myös omasta itsestään.
Louie vei meidät Nativity Churchin pihalle, joka oli aidattu ja suljettu väkijoukolta. Sen toisella puolella oli fransiskaanimunkkien ylläpitämä pieni ravintola ja paikka oli täynnä sinne paenneita, perin hämmentyneen näköisiä turisteja. Siellä söimme turisteina turistien joukossa, ihmetellen minne oikein olimmekaan joutuneet ja kuinka pääsisimme takaisin hostellille, jos väkijoukko ei taaskaan päästä meitä kulkemaan sen läpi. Louie kuitenkin ilmestyi taas paikalle kuin tyhjästä, juuri kun olimme saaneet syötyä annoksemme. Hän selitti tällä kertaa innokkaana, että on joskus toiminut turistioppaana Suomalaisille ja haluaa viedä meidät kirkkoon sisälle ja esitellä paikan. Niinpä kuuntelimme, kun hän kertoi kirkon historian ja esitteli meille luolan, jossa tarun mukaan Jeesus oli syntynyt. Täällä näimme tutun näköisiä kristittyjä pyhiinvaeltajia suutelemassa merkittyjä kohtia.
Louie vei meidät vielä tämän jälkeen ihmettelemään Beetlehemin markettia, jossa väki tinki omenoista, taateleista, lihoista ja kaikista mahdollisista vihanneksista. Ostimme vain tuoreita taateleita, vaikka kojuissa myytiin kaikkea mitä vain mieleen saattaa tulla. Viimeiseksi hän vei meidät taas omalle kauppakadulleen. Väkijoukko oli suurilta osin jo lähtenyt keskusaukiolta tässä vaiheessa. Olimme luonnollisesti todella kiitollisia, olisimme ilman Louien apua varmaan jääneet nälkäisiksi. Hän ei kuitenkaan halunnut meiltä mitään (taksiepisodin jälkeen olimme koko ajan olettaneet, että hän lopulta haluaa meiltä 200 shekeliä), antoi ainoastaan sähköpostiosoitteen ja pyysi meitä lähettämään hänelle kuvan, jonka olimme ottaneet hänen kanssaan.
Louie oli muuten arabi kristitty, heitä asuu Beetlehemissä suhteessa muuhun Länsirantaan melko paljon, vaikka ovatkin selvästi vähemmistö. Hän oli kertomansa mukaan varttunut kaupungissa ja tosiaan toiminut oppaana joskus vuosikymmen sitten. Hän oli selvästi ollut tekemisissä lähinnä Suomalaisten pyhiinvaeltajien kanssa, koska hän eli siinä käsityksessä, että kaikki Suomalaiset ovat hartaita kristittyjä. Emme viitsineet korjata hänen käsitystään, emmekä varmaan olisi saaneet sitä hänelle selitettyäkään. Mies nimittäin puhui sarjatulena.
”Finns are different from Swedes and Brittish people. Swedish and Brittish women are more free, they come here to be with men and then the men think all women like that are here for that. Then they think they can be disrespectful to all women like that. Like they were towards you earlier. But I know Finnish women are different. They are good people.” Ööö. Noh. Joo. Ööö. No antaa miehen puhua. Hän tarjosi meille myös teetä ja pyysi, että seuraavana aamuna tulisimme hänen kauppaansa. Mikäli hän sattuisi olemaan paikalla, hän veisi meidät bussillemme, ettei meidän tarvitsisi ottaa taksia.
Oli kyllä kaikin puolin mielenkiintoinen kokemus tämäkin. En ole koskaan kunnolla joutunut kokemaan, että sukupuoleni selvästi rajoittaisi minua. Totta kai sitä törmää Euroopassa ja USA:ssa matkustaessaan kaikenlaisiin pieniin ärsyttäviin asioihin tähän liittyen, mutta ettei kahtena naisena pääse kulkemaan väkijoukon läpi? Tuntui suunnilleen siltä, kuin olisimme olleet alasti ”seksiä 1 euro” kyltin kanssa liikkeellä, vaikka olimme molemmat syysvaatteissa. Oli todella raivostuttavaa tajuta, että meitä olisi kohdeltu eri tavalla, jos matkaseurassamme olisi ollut yksikin mies.
On vaikeaa vain ajatella: 'noh, kulttuuri ero', kun itse joutuu tuollaisen häirinnän kohteeksi. ”There is no risk to you.” Ei kai hostellin pitäjä tajunnut, millaisia ongelmia saattaisimme kohdata ihan vain ruokapaikkaa etsiessämme. Kyllä miehet huutelevat naisten perään Eteläranskassa, USA:ssa ja Italiassakin, mutta koskaan ei ole ollut sellainen olo, että fyysinen koskemattomuus olisi vaarassa päivänvalossa keskellä katua. Kaikkialla oli sanottu, että Länsirannalla turisteja kohtaan ollaan ystävällisä ja kunnioittavia, eikä kukaan pitänyt ongelmana, että kävisimme siellä kahtena naisena. Oli siellä muitakin naiskaveruksia liikkeellä. Ehkä tässä oli kyse vain jostain joukkohysteriasta tai siitä, että tilanteen muuttuessa uhkaavammaksi, näytimme varmaan säikähtäneiltä ja se oli oi niin hauskaa. Tämä oli siis kuitenkin ainoa huono kokemuksemme Länsirannalta, enkä kyllä usko, että tuo on aivan tavanomaista. Silti, ehkä parempi, että matkustaa miesseurassa jos haluaa käydä jatkossa arabimaissa. Kulttuurissa kulttuurin mukaan. Kiukuttaa kyllä tämmöisenä Suomalaisena aika pirusti, ei mahda mitään.
Tätä kohtaamista voisi analysoida pitkään ja juurta jaksain, mutta en nyt kyllä jaksa. Jako miesten ja naisten välillä vaan on niin älyttömän selvä tuollapäin maailmaa. Nuo ystävällisen Louienkin kommentit? Vapaa nainen on huono nainen. Naisen kuuluu olla passiivinen ja hyveellinen. Se, että nainen itse haluaisi pitää hauskaa miehen kanssa, ei kuulu tähän ajatusmaailmaan. Vain miehet voivat suhtautua seksiin vapaasti, jos nainen on sellainen, on hän tuollainen huono Britti tai Ruotsalaisnainen, joka saa miehet käyttäytymään kaikkia naisia kohtaan epäkunnioittavasti. Huoh.
Hostelli oli melko tyhjillään, siellä olisi ollut tilaa reippaasti yli 20 henkilölle, mutta meidän lisäksemme siellä oli vain kolme ihmistä. Pakko mainostaa paikkaa, se oli nimittäin aivan loistava! Jos joku on menossa Länsirannalle, kannattaa aloittaa täältä, ellei tunne ketään. Täältä saa ihmisiltä paljon vinkkejä alueella matkustamiseen ja yhteisö, joka hostellia ylläpitää, on täynnä toinen toistaan loistavampia tyyppejä. Itse hostelli sijaitsee aivan Church of Nativityn (Jeesuksen synnyinkirkko) ja keskusaukion lähettyvillä, joten liikkuminen sieltä tutkimaan pientä Beetlehemin keskustaa on helppoa. Lisäksi hostellissa on todella kotoinen yhteishuone, jonka hyllyillä on Palestiinalaisalueiden taustasta kertovaa kirjallisuutta, jota voi selailla sohvilla istuen. Yhteisparvekkeelta on upea näkymä kukkulalta alas. Huoneet ovat dorm -tyyppisiä, mutta erittäin uudet ja siistit. Vihdoin nukuisimme lämpimässä huoneessa puhtaiden, paksujen peittojen alla!
Kun olimme asettautuneet, työvuoro olikin jo vaihtunut. Ennenkuin lähdimme liikkeelle, muistimme näkemämme mielenosoitukset. Kysyimme hostellin omistajalta, mistä oli kyse ja vasta nyt meille selvisi, että Fatah viettää vuosipäiväänsä 31.12. Hostellin omistaja suositteli, että söisimme Peace Centerissä, joka on helppo löytää ja on keskusaukean keskellä. Kysyessämme turvallisuudesta (olimme lähinnä lukeneet, että mielenosoitukset voivat joskus muuttua hieman levottomiksi), hostellin omistaja huitaisi vähätellen kädellään ja totesi ”There is no risk for you.” Niinpä lähdimme matkaan.
Oikean tien ja turistikaupat löydettyämme tajusimme pian, että hostellin omistajan mainitsema Peace Center on itseasiassa aivan mielenosoituksen keskellä. Selventääkseni hieman: tapahtuma oli siis varmastikin hyvin rauhallinen paikallisten standardien mukaan. Katu oli kuitenkin jo aukean ulkopuolellakin täynnä nuoria miehiä, eikä naisia näkynyt missään. Voin muuten sanoa, että on aivan suunnattoman epämiellyttävää, kun yhtäkkiä huomaa olevansa kahtena naisena itsekseen keskellä miesjoukkoa, joka huutelee, lähestyy ja katselee todella tungettelevasti. En ole koskaan ennen joutunut kokemaan mitään vastaavaa.
Erään porukan meitä aikansa seurattuaan, osa heistä asettui eteemme ja osa taaksemme, sulkien meiltä tien. Paikalle ilmestyi silloin kauppias, joka kauhealla vauhdilla alkoi pyydellä meitä tulemaan kauppaansa. Se sai mies ja poikajoukon jättämään meidät rauhaan ja vetäydyimme tämän herrasmiehen kauppaan. Hän pahoitteli meille, ettei joillain kaupungin ulkopuolelta tulevilla miehillä ole käytöstapoja ja hän toivoi, ettemme tuomitsisi koko Beetlehemiä tämän kokemuksen perusteella. Kyselimme häneltä, missä voisimme syödä, koska meitä ei ilmeisesti päästettäisikään väkijoukon läpi noin vain. Lopulta hän kai näki parhaaksi, että veisi meidät ravintolaan.
Oli aivan käsittämätöntä, miten eritavalla ne samat miehet käyttäytyivät heti, kun kävelimme tämän Louien vanavedessä. Kukaan ei häirinnyt meitä ja kaikki keskittyivät vain juhlimaan. Kävelimme visusti hänen kannoillaan aukean läpi, joka oli aivan tupaten täynnä mielenosoittajia. Lavalla joku piti puhetta kovaan ääneen ja yleisö huusi ja herisytti nyrkkejään. Kyseessä oli siis iloinen Fatahin perustamisjuhla, ei mikään vihainen Hamasin mielenosoitus, mutta Suomalaiseen muminaan ja lakonisuuteen tottuneena tilanne tuntui joka tapauksessa todella eksoottiselta. Taas sitä sai hieman mennä itseensä, kun tajusi ajattelevansa, että vain aseet puuttuvat niin tämä näyttäisi ihan joltain, mitä kauhistellaan uutisissa Lähi-Idästä. Matkustaessa täytyy niin hemmetin usein uudelleenohjelmoida piilo-ennakkoluuloiset aivonsa. Toisaalta juuri tällaisia kokemuksia sitä matkustaessa etsiikin. Itseä haastamalla kokee oivalluksia -ei vain ympäröivästä maailmasta, vaan myös omasta itsestään.
Louie vei meidät Nativity Churchin pihalle, joka oli aidattu ja suljettu väkijoukolta. Sen toisella puolella oli fransiskaanimunkkien ylläpitämä pieni ravintola ja paikka oli täynnä sinne paenneita, perin hämmentyneen näköisiä turisteja. Siellä söimme turisteina turistien joukossa, ihmetellen minne oikein olimmekaan joutuneet ja kuinka pääsisimme takaisin hostellille, jos väkijoukko ei taaskaan päästä meitä kulkemaan sen läpi. Louie kuitenkin ilmestyi taas paikalle kuin tyhjästä, juuri kun olimme saaneet syötyä annoksemme. Hän selitti tällä kertaa innokkaana, että on joskus toiminut turistioppaana Suomalaisille ja haluaa viedä meidät kirkkoon sisälle ja esitellä paikan. Niinpä kuuntelimme, kun hän kertoi kirkon historian ja esitteli meille luolan, jossa tarun mukaan Jeesus oli syntynyt. Täällä näimme tutun näköisiä kristittyjä pyhiinvaeltajia suutelemassa merkittyjä kohtia.
Louie vei meidät vielä tämän jälkeen ihmettelemään Beetlehemin markettia, jossa väki tinki omenoista, taateleista, lihoista ja kaikista mahdollisista vihanneksista. Ostimme vain tuoreita taateleita, vaikka kojuissa myytiin kaikkea mitä vain mieleen saattaa tulla. Viimeiseksi hän vei meidät taas omalle kauppakadulleen. Väkijoukko oli suurilta osin jo lähtenyt keskusaukiolta tässä vaiheessa. Olimme luonnollisesti todella kiitollisia, olisimme ilman Louien apua varmaan jääneet nälkäisiksi. Hän ei kuitenkaan halunnut meiltä mitään (taksiepisodin jälkeen olimme koko ajan olettaneet, että hän lopulta haluaa meiltä 200 shekeliä), antoi ainoastaan sähköpostiosoitteen ja pyysi meitä lähettämään hänelle kuvan, jonka olimme ottaneet hänen kanssaan.
Louie oli muuten arabi kristitty, heitä asuu Beetlehemissä suhteessa muuhun Länsirantaan melko paljon, vaikka ovatkin selvästi vähemmistö. Hän oli kertomansa mukaan varttunut kaupungissa ja tosiaan toiminut oppaana joskus vuosikymmen sitten. Hän oli selvästi ollut tekemisissä lähinnä Suomalaisten pyhiinvaeltajien kanssa, koska hän eli siinä käsityksessä, että kaikki Suomalaiset ovat hartaita kristittyjä. Emme viitsineet korjata hänen käsitystään, emmekä varmaan olisi saaneet sitä hänelle selitettyäkään. Mies nimittäin puhui sarjatulena.
”Finns are different from Swedes and Brittish people. Swedish and Brittish women are more free, they come here to be with men and then the men think all women like that are here for that. Then they think they can be disrespectful to all women like that. Like they were towards you earlier. But I know Finnish women are different. They are good people.” Ööö. Noh. Joo. Ööö. No antaa miehen puhua. Hän tarjosi meille myös teetä ja pyysi, että seuraavana aamuna tulisimme hänen kauppaansa. Mikäli hän sattuisi olemaan paikalla, hän veisi meidät bussillemme, ettei meidän tarvitsisi ottaa taksia.
Oli kyllä kaikin puolin mielenkiintoinen kokemus tämäkin. En ole koskaan kunnolla joutunut kokemaan, että sukupuoleni selvästi rajoittaisi minua. Totta kai sitä törmää Euroopassa ja USA:ssa matkustaessaan kaikenlaisiin pieniin ärsyttäviin asioihin tähän liittyen, mutta ettei kahtena naisena pääse kulkemaan väkijoukon läpi? Tuntui suunnilleen siltä, kuin olisimme olleet alasti ”seksiä 1 euro” kyltin kanssa liikkeellä, vaikka olimme molemmat syysvaatteissa. Oli todella raivostuttavaa tajuta, että meitä olisi kohdeltu eri tavalla, jos matkaseurassamme olisi ollut yksikin mies.
On vaikeaa vain ajatella: 'noh, kulttuuri ero', kun itse joutuu tuollaisen häirinnän kohteeksi. ”There is no risk to you.” Ei kai hostellin pitäjä tajunnut, millaisia ongelmia saattaisimme kohdata ihan vain ruokapaikkaa etsiessämme. Kyllä miehet huutelevat naisten perään Eteläranskassa, USA:ssa ja Italiassakin, mutta koskaan ei ole ollut sellainen olo, että fyysinen koskemattomuus olisi vaarassa päivänvalossa keskellä katua. Kaikkialla oli sanottu, että Länsirannalla turisteja kohtaan ollaan ystävällisä ja kunnioittavia, eikä kukaan pitänyt ongelmana, että kävisimme siellä kahtena naisena. Oli siellä muitakin naiskaveruksia liikkeellä. Ehkä tässä oli kyse vain jostain joukkohysteriasta tai siitä, että tilanteen muuttuessa uhkaavammaksi, näytimme varmaan säikähtäneiltä ja se oli oi niin hauskaa. Tämä oli siis kuitenkin ainoa huono kokemuksemme Länsirannalta, enkä kyllä usko, että tuo on aivan tavanomaista. Silti, ehkä parempi, että matkustaa miesseurassa jos haluaa käydä jatkossa arabimaissa. Kulttuurissa kulttuurin mukaan. Kiukuttaa kyllä tämmöisenä Suomalaisena aika pirusti, ei mahda mitään.
Tätä kohtaamista voisi analysoida pitkään ja juurta jaksain, mutta en nyt kyllä jaksa. Jako miesten ja naisten välillä vaan on niin älyttömän selvä tuollapäin maailmaa. Nuo ystävällisen Louienkin kommentit? Vapaa nainen on huono nainen. Naisen kuuluu olla passiivinen ja hyveellinen. Se, että nainen itse haluaisi pitää hauskaa miehen kanssa, ei kuulu tähän ajatusmaailmaan. Vain miehet voivat suhtautua seksiin vapaasti, jos nainen on sellainen, on hän tuollainen huono Britti tai Ruotsalaisnainen, joka saa miehet käyttäytymään kaikkia naisia kohtaan epäkunnioittavasti. Huoh.