(no subject)
Järjetöntä, miten pienistä asioista sitä voi tulla ihan mielettömän iloiseksi.
Me ollaan prinsessa pikku-Hukan kanssa melkein vuosi tapeltu noutoliikkeen kanssa. Tarkoitus on, että koira istuu vasemmalla puolella perusasennossa ja pitää katsekontaktia, kun heitän sille noutokapulan noin kymmenen metrin päähän, noteeraa heiton ja kääntää katseen takaisin.
Sitten se käskystä, eli kun mä sanon sille että "tuo!", vipeltää täyttä vauhtia noutokapulan luokse, ottaa sitä keskeltä kiinni (eikä esimerkiksi toiselta puolelta sivulta tai päästä...) ja kurvaa pää viidentenä jalkana mun luokse, istuu eteen etutassut mun jalkojen päällä ja odottaa kapula suussaan, että sanon "kiitos!" ja poimin kapulan sen hampaista. Sitten se käskystä "sivu!" ponnahtaa perusasentoon sivulle. (Ja Hukka ihan oikeesti ponnahtaa sivulle. Se tekee ilmassa metrisen loikan ja heittää loikan aikana persauksensa oikeeseen kohtaan ja hinaa maassa sitten takamuksensa siihen mihin piti se iskeä :D Vauhdikas pieni koira, ja sellanen tekemisen meininkin että heikompaa hirvittää!)
Tämä siis on tavoite. No, meillä meni puolisen vuotta, että Hukka ylipäänsä alkoi tuomaan esineitä mulle. Ensin toi palloa, kun totes lopulta etten mä heitä sitä, jos sitä ei tuoda mulle takaisin. Tosin ihan ekana se tais tuoda keppiä mulle pellolla, mutta keppileikit loppu aika äkkiä, kun niitten kanssa voi käydä jotain.
Nyt sitten alettiin tehdä viime viikolla pitoharjoituksia. Eli niin, että koira istuu edessä niinkuin kuuluu, ja minä pidän kapulaa sen nenän edessä ja sanon että "tuo!". Koira koskee hampaillaan kapulaan ja saa namin. Nyt on edetty siihen, että se pitää kapulaa suussaan vaikka minä heitän irti ja saa sitten namin ja pallo lentää.
Ja sitten riiviö tekikin ihan täydellisen noutoliikkeen tänään! Se istui vierellä, odotti heittoa ja haki pallon ja toi sen eteen ja istui alas ja ponkaisi vielä käskystä sivulle. Ja sai palkaksi kourallisen nakinpaloja ja pitkän hetken palloleikkiä :D
En tiedä kumpi oli enempi tohkeissaan, minä vai koira :D
(Hukka näyttää hirmuisen isolta tuossa kuvassa, vaikka on oikeasti vielä ihan pieni vauva, ehkä nelikuinen. Kai mä sitten itse olen niin hirveän pieni ihminen :p )
Löysin taas tieni Setan foorumillekin. En tosin tiedä oikein miksi, mutta löysinpä silti. Ja nyt mietin, että pitäiskö mun esittäytyä siellä uudestaan, kun edellisen kerran oon kirjottanut viis vuotta sitten ja olenhan mä nyt vähäsen muuttunut siitä :D
Toivottavasti ainakin...
Ja aloin pohtia sitä, miksi sitä sanotaan että joku menee päineen johonkin. Parempihan se kai on päineen mennä kuin ilman päätään. Voisin kuvitella...
Ja nyt tajusin että unohdin kirjoittaa yhdelle pojalle meiliin, mitä sätissä käskettiin kun kysyin mitä sille voi kirjoittaa jos sei kysy mitään vaan kommentoi vaan mun juttuja.
"Mitäs läksit kikkeliskokkelis ite oot ja lällislää ja kymmenen kertaa lukko päälle!"
Tällä jos jollain saa annettua itsestään hämärän, jos ei jopa pimeän kuvan :D
Me ollaan prinsessa pikku-Hukan kanssa melkein vuosi tapeltu noutoliikkeen kanssa. Tarkoitus on, että koira istuu vasemmalla puolella perusasennossa ja pitää katsekontaktia, kun heitän sille noutokapulan noin kymmenen metrin päähän, noteeraa heiton ja kääntää katseen takaisin.
Sitten se käskystä, eli kun mä sanon sille että "tuo!", vipeltää täyttä vauhtia noutokapulan luokse, ottaa sitä keskeltä kiinni (eikä esimerkiksi toiselta puolelta sivulta tai päästä...) ja kurvaa pää viidentenä jalkana mun luokse, istuu eteen etutassut mun jalkojen päällä ja odottaa kapula suussaan, että sanon "kiitos!" ja poimin kapulan sen hampaista. Sitten se käskystä "sivu!" ponnahtaa perusasentoon sivulle. (Ja Hukka ihan oikeesti ponnahtaa sivulle. Se tekee ilmassa metrisen loikan ja heittää loikan aikana persauksensa oikeeseen kohtaan ja hinaa maassa sitten takamuksensa siihen mihin piti se iskeä :D Vauhdikas pieni koira, ja sellanen tekemisen meininkin että heikompaa hirvittää!)
Tämä siis on tavoite. No, meillä meni puolisen vuotta, että Hukka ylipäänsä alkoi tuomaan esineitä mulle. Ensin toi palloa, kun totes lopulta etten mä heitä sitä, jos sitä ei tuoda mulle takaisin. Tosin ihan ekana se tais tuoda keppiä mulle pellolla, mutta keppileikit loppu aika äkkiä, kun niitten kanssa voi käydä jotain.
Nyt sitten alettiin tehdä viime viikolla pitoharjoituksia. Eli niin, että koira istuu edessä niinkuin kuuluu, ja minä pidän kapulaa sen nenän edessä ja sanon että "tuo!". Koira koskee hampaillaan kapulaan ja saa namin. Nyt on edetty siihen, että se pitää kapulaa suussaan vaikka minä heitän irti ja saa sitten namin ja pallo lentää.
Ja sitten riiviö tekikin ihan täydellisen noutoliikkeen tänään! Se istui vierellä, odotti heittoa ja haki pallon ja toi sen eteen ja istui alas ja ponkaisi vielä käskystä sivulle. Ja sai palkaksi kourallisen nakinpaloja ja pitkän hetken palloleikkiä :D
En tiedä kumpi oli enempi tohkeissaan, minä vai koira :D
(Hukka näyttää hirmuisen isolta tuossa kuvassa, vaikka on oikeasti vielä ihan pieni vauva, ehkä nelikuinen. Kai mä sitten itse olen niin hirveän pieni ihminen :p )
Löysin taas tieni Setan foorumillekin. En tosin tiedä oikein miksi, mutta löysinpä silti. Ja nyt mietin, että pitäiskö mun esittäytyä siellä uudestaan, kun edellisen kerran oon kirjottanut viis vuotta sitten ja olenhan mä nyt vähäsen muuttunut siitä :D
Toivottavasti ainakin...
Ja aloin pohtia sitä, miksi sitä sanotaan että joku menee päineen johonkin. Parempihan se kai on päineen mennä kuin ilman päätään. Voisin kuvitella...
Ja nyt tajusin että unohdin kirjoittaa yhdelle pojalle meiliin, mitä sätissä käskettiin kun kysyin mitä sille voi kirjoittaa jos sei kysy mitään vaan kommentoi vaan mun juttuja.
"Mitäs läksit kikkeliskokkelis ite oot ja lällislää ja kymmenen kertaa lukko päälle!"
Tällä jos jollain saa annettua itsestään hämärän, jos ei jopa pimeän kuvan :D