Let it out

[nolivy]

Post anything that you want here, and post it anonymously.

A story, a secret, a confession, a fear, a love... anything. Make sure to post anonymously and honestly! Post as many times as you'd like. Then, put this in your LJ to see what others have to say.

Comments

[anonymous]

Kirjoitustyylistäni luultavasti arvaat kuka olen, mutta sama se.

Asia, jota olen miettinyt paljon viime aikoina: miksi minä aina kiinnyn ihmisiin helpommin ja enemmän kuin he minuun, ja välitän joistain ystävistäni enemmän kuin he minusta.

Joskus mietin, mitä näille livejournal-ystävyyksille tapahtuu ajan kuluessa. Nyt luemme toistemme päiväkirjaa ja saamme tietää toisistamme ehkä enemmän kuin monista jokapäiväisen elämämme kavereista, mutta jossain vaiheessahan ihmiset väistämättä lopettavat journaliin kirjoittamisen, loppuuko siinä samalla myös kenties jo vuosia kestänyt tuttavuus?

[anonymous]

Minäkin olen miettinyt tuon viimeisen kappaleen asiaa. Olisi hienoa ajatella, että täältä kertyy kavereita, jotka säilyvät, vaikka kirjoitusinto hiipuisikin. Pahoin kuitenkin pelkään, että jos lj-kaveruus on ollut ainoa kaveruuden muoto, niin yhteydenpito loppuu samanaikaisesti kuin kirjoittaminenkin. Itse en ainakaan ole kaikkien lj-kavereideni kanssa oikein minkäänlaisessa suorassa kommunikointiyhteydessä, minkä vuoksi äkkinäinen yhteydenpidon aloittaminen tuntuisi vielä melko väkinäiseltäkin.

Sitä paitsi niinhän se tuppaa muutenkin menemään elämässä, että kun jokin elämänvaihe loppuu, suuri osa siihen kuuluneista ihmisistä katoaa. Ehkäpä pitää vaan ajatella, että on hienoa voida tutustua täällä ihmisiin, joihin ei muuten todennäköisesti ikinä tutustuisi - vaikka se tutustuminen ei johtaisikaan kestävään kaveruuteen läheskään kaikissa tapauksissa.

[nolivy]

Niin voi toki ajatella, mutta mä oon sitä mieltä, että jos jostakusta tykkää, niin sillon ei kantsi aristella. Ihan se, että ilmottaa, että ois kiva vaikka kirjottaa sähköpostia tai saada puhelinnumero ihan varmuuden vuoksi, tuntuu tosi hyvältä. Toivoisin ite, että mulla olis tosielämässä rohkeutta sanoa tietyille ihmisille, että olisin halunnut tutustua suhun, mutten oikein uskaltanut. Ja lopuksi pitäisi tietysti esittää kysymys, onko tutustuminen vielä mahdollista. Omien kokemusteni vuoksi kehotan kaikkia kehenkään yhtään kiintyneitä ilmaisemaan ajatuksensa, koska elämä on liian lyhyt liian monen ihanan ihmisen menettämiseen pelkästä rohkeuden puutteesta tai "koska se ei sovi" -ajattelumallista johtuen.

[nolivy]

Mäkin kiinnyn ihmisiin helpommin ku ne muhun. Melkein "rakastan" tai sitten ihan simppelisti rakastan joitain ihmisiä, joille oon suht samantekevä, tai ainakin pelkään olevani.

Niin. Mä tuskin pääsen tästä riippuvuudestani vielä vähään aikaan eroon. Mutta jos jotain oikeasti haluaa, pitää korottaa ääntään tai vaihtoehtoisesti paukuttaa näppistä ja ilmoittaa, että minä en halua päästä sinusta irti, anna yhteystiedot. Se vaatii rohekutta, mutta kukaan ei siitä pahastu, vaikka pyytäjä voi epäröidessään niin ajatellakin.