Hum. 6 vuotta elämästä mahtui yhteen muovikassiin ja reppuun.

Huomenna uusi asunto.

Sekä KF430 Stockholm - Helsinki klo 11:05.

Keskiviikkona hain avaimet, kiipesin ylimpään kerrokseen, menin palo-ovesta sisään, avasin ulko-oven ensimmäistä kertaa ja rakastuin. Istuin pölyisellä lattialla tyhjässä, kaikuvassa, pienessä asunnossa, joka ei oikeasti ole minun, vuokrattu vaan, ja vielä HOASin ja olin helvetillisen onnellinen ( Read more... )

( Read more... )

"I won't let you walk away"

I won't.

And neither will I.

HOAS; 28 neliön yksiö Matinkylästä, rannasta. 300 euroa + sähkö.

Bueno.

The worst thing was to see the pain in his eyes.

Everything turns to shit.

En ole koskaan oikein jaksanut uskoa siihen, että mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi, tapahtuu.

Jostain syystä nyt kuitenkin uskon.

Jotenkin rauhallinen olo.

This is not me.

Se on kiehtovaa, miten asiat ovat toisistaan näennäisesti riippumattomia ja silti voivat vaikuttaa toisiinsa niin paljon.

Tässä tilanteessa oli niin paljon toisintoa siihen, mitä tapahtui vuosia sitten, että ehkä me olemme kuuden vuoden kuluttua yhä ystäviä.

Ja takaisin arkeen. Minäentunnemitään.

Vuosi on sitten taas kerran ohi. Aika menee niin hirvittävän nopeasti, syksyllä alkaa vuosikurssi VI. Pelottavaa.

Paikka: juna, matkalla Tampereelta Helsinkiin, siinä ennen Riihimäkeä.
Tilanne: helvetillisen kaunis punainen auringonlasku.
Musiikki: Slipknot: Danger - Keep Away.
Ajatus: kyllä Suomi on sitten kaunis maa.