Tein päiväkirjalleni uuden ulkoasun. Ihan itse askartelin CSS-tyyleillä. Tarkoituksenani oli tehdä ulkoasu ensisijaisesti Cromelle, mutta lopputulosta tarkastaessani huomasin, että mainokset rikkovat ulkoasun Chromessa, vaikka se toimii myös mainosten kanssa kaikilla muilla koneeni selaimilla. Ehkä pitäisi alkaa maksaa LiveJournalista, niin pääsisi ( Read more... )

Aloitin tämän päiväkirjan vuonna 2005. Nyt on vuosi 2015. Olen kirjoittanut tänne kymmenen vuotta. Kymmenen! Toisinaan törmään blogeissa kirjoituksiin, joissa puhutaan blogien alkuajoista, jotka ajoittuvat heidän ajanlaskunsa mukaan jonnekin vuoteen 2010. Sehän oli vasta äsken. Sitten kun on kirjoittanut samaan paikkaan kymmenen vuotta ja kantaa ( Read more... )

Työpaikan lounaspöydässä olemme useana päivänä puhuneet huonouden sietämisestä. Tausta on oikeastaan se, että kaikilla meistä on useita kirjaprojekteja, joihin ei pysty keskittymään niin hyvin kuin haluaisi. Kollegani tekee töitä iltoja ja viikonloppuja hioen kirjoja mahdollisimman huolellisesti. Itse taas slarvaan ihan rehellisesti sellaisia ( Read more... )

Maailma on tullut yhdessä yössä hulluksi. Venäjä sotii Ukrainassa, ja Baltian maat vaativat Natolta suojelusta. Kohtahan Venäjä voi hyökätä minne tahansa. Ensin Georgia, sitten Ukraina, lopuksi maailma. Toisaalla Isis on täydessä vauhdissa kansanmurhansa kanssa, ja Afrikassa riehuu ebola-epidemia. Jotenkin ahdistaa enää edes avata Helsingin ( Read more... )

Kurkkuni turposi, ja kuume nousi hurjiin lukemiin. Muutaman päivän jälkeen aloin uskoa, ettei kyseessä ollut mikään tavallinen flunssa. Maanantaiaamuna menin työterveyteen. Lääkäri katsoi korvat ja kurkun sekä kuunteli keuhkot. Hän passitti laboratorioon, jossa etsittiin joko streptokokkia tai mononukleoosia. Toivoin steptokokkia, koska se on ( Read more... )

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

Eeva Kilpi

Pian koittaa pääsiäinen. Syntien anteeksianto, puhdistautuminen ja uusi elämä. Harmaat kevätpäivät ja pilvien välistä kurkkiva aurinko. Minä palaan menneisyyteeni ja menen vanhempieni luokse Lahteen. Juttelen pari päivää ruokapöydän ääressä äitini kanssa ja yritän olla ihmisiksi. Niin minun pitää tehdä. Lahdesta minä olen tullut, Lahdeksi pitää ( Read more... )

Maailmankaikkeus antaa merkkejä. Tai ehkei se mitään anna, on vain sattumia. Lounaspöydässä työkaverit rakastivat vihata Riikka Pulkkista ja erityisesti artikkelia, jonka hän oli kirjoittanut äitiydestä Imageen. Pitihän minunkin sitten mennä ostamaan uusi Image. Avasin sen keskeltä. Ensimmäisenä silmiini osui Riku Korhosen kolumni ( Read more... )

Sovin töissä palaverin ajankohtaa eräiden kirjailijoiden kanssa. He ehdottivat ilta-aikaa. Tulisivat viideltä ja lopettaisivat kahdeksalta. Minä olin sitä mieltä, että kyllä se varmaan sopii. Ei pitäisi olla ongelma ( Read more... )

Valloitan itselleni kokonaisen niemen nokan. Saari on niin kaukana Sipoon ulkosaaristossa, etteivät turistit sitä löydä. Ihmisiä on vähän. Minulle siis riittää tämä oma yksinäinen nokka. Makaan vatsallani vasten kalliota ja tunnen hengitykseni painautuvan kiveen. Ajattelen, kuinka kallio jää jäljelle vielä sen jälkeen, kun minua ei ole. Ehkä ( Read more... )