WHERE IS THE VODKA? WHERE IS MARINATED HERRING??
Kun ne nyt on muotia.
C muistaa mitä mulla oli päällä kun näimme ensimmäisen kerran. Se oli kakkosten luokassa tutor-tapaamisessa. Join teetä. Olin hyvin itsetietoinen.
Kun etsin uutta kämppistä, hain C:n numeron Fonecta Finderista ja olin kauhuissani miten creepy stalkkaaja olen. C valehteli ettei se ole allerginen kissoille. C kertoi bussipysäkillä, että on huolissaan siitä, miten alkoholistoituneeksi on muuttunut. Olin että aha. Muutuimme samantien hernekasveiksi ja teimme kaiken yhdessä.
Tupareissa joimme liikaa (as you might know). Ei ole selvää kumpi suuteli ensin.
Sinä kesänä joimme paljon fisuja. Kumpikaan meistä ei voi sietää fisuja enää.
Kaksi viikkoa myöhemmin päivänä joka oli muuten täysin täydellinen, C jätti minut Semaforin vessassa kun olimme karanneet puolalaisia ihailijoitamme joille minun oli pakko yrittää sanoa "moi" puolaksi ja tietenkin epäonnistuin ja itkimme molemmat yhden yön. En ole varma oliko sillä mitään tekemistä asian kanssa, että vein C:n Jenni Vartiaisen keikalle ilmaislipuilla aiemmin samana päivänä. Se vihaa Jenni Vartiaista. Se oli muutenkin kovin dramaattista, sillä satoi kaatamalla vettä.
Seuraavana aamuna olin jäisen viileä ja krapulainen ja turvonnut ja C tajusi että ei vittu minkä virheen teinkään. Sitten maanittelin (=aivopesin) sen uskomaan että kyllä, sinusta on parisuhteeseen ja kaikki on ihan hyvin. Emme ole eronneet sen jälkeen.
Seuraavissa bileissä kävi ilmiselväksi ettei C jaksa katsoa miten minä ja K käyttäydymme ja sanoi että jos nyt vaan otat sen siitä, joten otin sen vaan siitä. En puutu mun ja K:n ihmissuhdesäätöön tässä päivityksessä, koska se ei istu mun vieressä dissaamassa ja veikkaan ettei se arvostaisi muutenkaan lukea tästä jälkikäteen että "sitten se osti mulle kukkia ja iih". (Toim. huom: en ole saanut K:lta kukkia, tämä oli esimerkki, miehisyytesi on edelleen kyseenalaistamaton joten älä huoli.)
Suurin osa, ehkä sanotaanko 90% tuntemistani ihmisistä, ovat kyseenalaistaneet koko meidän epäparisuhteemme alkupisteestä lähtien, yleensä epäsuoraan. Ymmärrän sen jollakin tasolla: onhan ollut hyvin ilmiselvää kuinka ihastunut C:hen olin lukiossa ja kuinka epäihastuneelta se vaikutti lukiossa, ja kun vielä tuo yksi lisäosakin tuohon niin eihän ne nyt voi kestää. Tekisi mieli sanoa että in your face. Melkein voisin sanoakin. En sano, sillä olen ihan älyttömän mukava ihminen.
Olemme käsittämättömän itsekeskeinen yksikkö, minä ja C. Jos voimme todistaa ylivertaisuutemme parina, tai muuten vain, teemme sen varmasti. Käytämme huomattavan paljon aikaa kehumalla itseämme ja toisiamme. Emme kuitenkaan (yleensä) tee sitä muiden kustannuksella. Aina. Olemme myös aina hyvin vakuuttuneita siitä, että olemme vitun toimiva ja kaunis pari (ainakin nousuhumalassa). Juomme paljon alkoholia. Viinansietokykymme on järjetön.
En tiedä, mitä mieltä olemme avioliitosta, paitsi C:n mielestä Keski-Porin kirkko on ainoa oikea paikka mennä naimisiin, ja minun mielestäni kihlasormus vois esim. tulla jo, mutta en välttämättä ole ihan tosissani. En tiedä myöskään mitä mieltä olemme lapsista, mutta sen tiedän että meillä on aivan yhtä suuri oikeus molempiin asioihin niin päättäessämme kuin kenellä tahansa teistä.
Sen sijaan tiedän, että harjoitamme paljon hienoja asioita kuten iltapäivään asti nukkumista, vodkan jatkuvaa juomista, kissojen kiusaamista ja kaikkea muuta hienoa. Jos vaikuttaa siltä, että olemme jatkuvasti Helsingissä, se on aika totta.
On meillä välillä hankalaa, mutta tässä vaiheessa (kaksi ja puoli vuotta kohta takana hei) on jatkuvasti ilmiselvempää, että meillä on hankalaa yhdessä . On kaikkia absurdin suuria elämänmuutoksia joista varmaan kuulette myöhemmin, mutta kaikki siitä tuntuu hyvin luonnolliselta ja normaalilta. En tiedä lainkaan miltä oikeasti näytämme ulospäin, mutta olemme aivan häikäilemättömän, sietämättömän onnellisia suurimman osan ajasta. Olemme myös sietämättömän ja häikäilemättömän paljon omassa pienessä universumissamme, josta ehkä joskus vaivaudumme tulemaan ulos jonkin verran. Tarkoitan tällä pääasiassa sitä, että jos toinen on kiinnostunut asiasta X, on hyvin todennäköistä että toinen seuraa perässä hetkeä myöhemmin. Olemme yhtä aikaa käsittämättömän samanlaiset ja käsittämättömän erilaiset. Emme sovi paperilla toisillemme lainkaan, olemme niin vastakohdat kaikessa mahdollisessa. Minkään tästä ei pitäisi toimia, eikä kestää vuosia, eikä olla lainkaan muuta kuin myrskyinen, epätoivoinen "rakkaus"tarina. Oikeasti riitelemme järjettömän harvoin ja hyvin lyhyitä jaksoja kerrallaan, sillä emme vain osaa. On tämä jotakin aika ihmeellistä.
Oikeastaan olis voinut tiivistää, tai alunperin mulla tarkoitus olikin (ennen kuin karkasin taas itseltäni), tähän:
"I'M GETTING TIRED AND I'M SWEATY
BUT I STILL WANNA TOUCH YOU IF YOU LET ME
BECAUSE WE HUGGED A FEW TIMES IT WAS SPECIAL
AND WE'LL BE WORKIN' ALL NIGHT COS IT'S PUMPIN
AND YOU WERE SPECIAL
MY HAND SLIPPED INTO YOUR HAND AND IT WAS AWESOME AND YOU WERE SPECIAL
MY HAND!!! SLIPPED INTO YOUR HAND!!! AND IT WAS AWE-SOME!! AND YOU WERE SPECIAL
PEACE LOVE ECSTASY
PEACE LOVE ECSTASY
PEACE! LOVE! ECSTASY!!
UNITY!!!
RESPECT!!!
WOOOO!"