Menneisyyden haamuja.

[otustus]

Kuinka paljon menneisyyttään on hyvä muistella? Luin läpi vanhoja kirjeitä ja koin jälleen ylitsepääsemättömien asioiden aiheuttaman kivun. Liikaa hylkäämiskokemuksia ja suunnattoman typeriä teinitytön maailmanpelastamispohdintoja. Asioita, joita häpeän, häpeän, häpeän.

Lukiessani läpi lapsuudenystäväni journalia, mietin kuinka erilaista mun

Comments

[_mirella_]

Luin tuon ja tuli sellainen tunne että sä puhuit musta. Olenko mä oikeassa?
Kuitenkin, meidän elämät tosiaan on täysin erilaisia. Mä olen tyytyväinen omaan elämään, sä omaasi. Eikä tulisi mieleenkään arvostella sun elämää, ja mä tiedän että sä et halua arvostella mun elämää. Me tehtiin omat valintamme. Niinhän sen kuuluukin mennä. <3

[otustus]

Olet oikeassa. Hassua, miten silloin aina puhuttiin, että ollaan aina ystäviä. ELämä ei useinkaan mene niin kuin suunnitellaan, mutta hyvä, että olet onnellinen. <3

[_mirella_]

Niin, elämä muuttaa meitä kaikkia. Mutta joo, mä olen onnellinen ja toivon mukaan sä kanssa<3 Eikä mun touhuista kannata mitenkään järkyttyä, mä olen vielä kiltti verrattuna moneen muuhun. Onneksi mulla on nyt sellaiset ystävät jotka kulkee mun mukana mihin meenkin ja pitää musta huolta sellaisina hetkinä kun mä en siihen itse pysty. :>

[hirmulisko]

Hyviä ystävia on hyvä olla <3

[hirmulisko]

Mäkin luin sitä ja olin järkyttynyt ja samalla onnellinen että kun koputettiin ovelle niin mä avasin sen silloin. Mitähän olisi käynyt jos ei oltais srk:hon menty?

[otustus]

En tiedä, enkä edes halua tietää. Olen suunnattoman onnellinen siitä, että meillä on jotain, mikä yhdistää meitä toivon mukaan aina.

[hirmulisko]

Niin mäkin toivon. olet raksunaksu <3

[otustus]

Säkin. <3