Olen vain toinen puoli.
Näinä päivinä huomaan
olevani määräyksiesi summa
sanasi yhteenlasketut
taipumattomat ääriviivani
olivatkin sinun muovaamasi
jalkani käteni keuhkoni
tiukasti kiinni sidotut
sinun lukitsemasi
omiin ehtoihisi köyttämäsi
saisinko edes niveleni takaisin
etkö salli minun
edes liikkua kuten mielin?
nupussa nukkuen odotan
aikaa jolloin keuhkoni kristallisateesta
jälleen täyttyvät
jolloin vihdoin saan näyttää itseni
olla ylpeä niskani kaaresta ja
jokaisesta mieleni purppurana
hohtavasta epäkohdasta!
ainoaksi jäänyt toive
vapaana naurava ajatus
ettei viimeisen tammen armoton sielu
silloin ole jo muuttunut
Voitteko kuvitella, marraskuu on pian jo mennyt! Joulukuu lähestyy.
Kissa haukottelee.