Tyhjiä päiviä, jolloin kevät viivyttelee ja ei tapahdu mitään.

[paranoid_cookie]

Katsokaa, runo!

toivoisinpa pian löytäväni
sen tulppaanien maailmanäären
jossa aamut ovat viivyttelevä tyyneys
ajattomat vuodet ja
viileä huokaus iholla
aamiaispöydän takaa
tuolloin luittesi heleä valssi
paljastaa olemuksesi
olet täällä tiedän
vaikka vuoteesi on jo kylmä

olen unohtanut nukkumisen tärkeyden
huolimattomuuttani olen
kadottanut unet
rakkaimmat sisareni
krookusneito minua kai
silloin yritti varoittaa
hän sen minulle kertoi:
he ovat minun kauneuteni
silmieni syvyyden takana

tiedän etten ole
ettei kukaan meistä karpalosisarista
mutta voi kuinka usein toivoisin uninuppuseni
pieni ruusukaalini
että sinulle osaisin kutoa sen
sanattoman rauhallisuuden
josta länsituuli laulaa
meille mykällä kielellä