Itkin tänään pitkästä aikaa Eevan luona. Istuin siellä paljon yli 45 min - tuon ajan kuluttua aloin vasta päästä asiaan (huomasin kun hän katsoi kalenteristaan onko hänellä aikaa vielä. Onnekseni oli). Puhuin tentistä. Aluksi hän yritti neuvoa suhtautumaan vain kokeiluna, menisin sinne oli lukenut tai en ja tekisin minkä pystyn. Eeva muistutti myös
(
Read more... )
Comments 18
Reply
Joo, sairaalassa ollessa on ehkä eri juttu, kun on oikeesti heikkona, mut mä en enää ole - mullahan on ollut aikaa olla tekemättä tässä sairauslomalla jo yli vuoden. Nyt alkais olla aika vähän saada aikaseksin. Anyways jätän tentin väliin, mahatauti oli vain piste iin päälle, en vain jaksa mennä sinne.
Reply
Ja mä oon sohvaperunoillu täs jo kohta kaks vuotta. Perustelen sen opiskelijan pienellä budjetilla (ei varaa mihinkään oikeesti kivaan harrastukseen). Mut toipumisvaiheessa uus liikuntaharrastus vie niin nopeesti takaisin pohjalle, että kannattaa todella miettiä mitä nyt elämältään ja ololtaan haluaa (nimim. been there, done that).
Reply
Pyörtymykset ja heikotukset on tulleet kai Crohnin myötä jäädäkseen, tai sit ne johtuu lääkkeistä, mene tiedä. Toki ne lisääntyi syömishäirän pahentuessa. Mut myös lihaskunto vaikuttaa, ja sitä mulla ei kohta kummemmin ole.
Just tällä hetkellä en usko että pystyisin pitämään itseäni nälässä samoin kuin vuosi sitten. Tiedän että sallisin itseni syödä enemmän jos liikkuisin enemmän, mut en tiedä saisinko syödä tarpeeksi... Saa nähdä.
Reply
Ymmärrän sua myös siinä, että itsekin haen jatkuvasti oikeutusta olemassaololleni yrittämällä suorittaa mahdollisimman paljon. Ihan kun se ihmisen jotenkin paremmaksi tekisi.
Samaa sanon kun Heinikin, että koita pärjätä. Ja soita toki Eevalle jos tulee noita pelottavia ajatuksia. *hali*
Reply
Mä luulen (ja joku tästä taisi mulle myös sanoa, oliko se O?) että mulla on kuitenkin jonkinlaista tervettä itsekkyyttä vielä jäljellä. Sen avulla voi olla helpompaa taistella itsensä irti tästä sairaudesta. Kunpa voisin lohkaista palan siitä ja antaa sulle kans! Tarvitsisit sitä.
Reply
Reply
Reply
Reply
Täytyy yrittää ottaa yhteyttä vaikka tuutoriin ja sitä kautta opskiin, vaikkei kovasti innostaisikaan avautua niille, mut ei kai muukaan auta.
Reply
Reply
Kiitos kauniista sanoistasi. Kunpa olisikin keinoja millä tästä suosta pääsisi, mutta kai se vaan niin on että rämpimällä se ei ainakaan lopu.
Voimia ja uskoa tulevaan toivon sinulle!
Reply
Leave a comment