Ain't like that

Mar 02, 2007 15:23

Itkin tänään pitkästä aikaa Eevan luona. Istuin siellä paljon yli 45 min - tuon ajan kuluttua aloin vasta päästä asiaan (huomasin kun hän katsoi kalenteristaan onko hänellä aikaa vielä. Onnekseni oli). Puhuin tentistä. Aluksi hän yritti neuvoa suhtautumaan vain kokeiluna, menisin sinne oli lukenut tai en ja tekisin minkä pystyn. Eeva muistutti myös ( Read more... )

lappari, masennus, syömishäiriö, koulu

Leave a comment

Comments 18

heinin March 2 2007, 15:13:06 UTC
Muistan kun minulta ihan oikeasti kiellettiin kaikki opiskelu sairaalassa ja ihan konkreettisesti otettiin kirjat ja muut pois: tunsin itseni niin huonoksi, epäonnistuneeksi, vihaiseksi, luovuttajaksi ja kaikkea muuta. Se tuntui maailmanlopulta, koska "en voi taas kerran luovuttaa ja jättää kaikkea kesken". Mutta lopulta, ah, mikä vapauden tunne sitä seurasikaan! Se ihana "lupa" olla tekemättä, suorittamatta, levätä ja hoitaa itseään rauhassa. Lopulta oli onnellisempaa, kun joku kunnolla kielsi tekemästä mitään. Sä et tietenkään ole nyt sairaalassa, mutta psyyken kannalta voisi loppujen lopuksi ollakin hyvä, jos sulta "kiellettäisiin" tenttiin osallistuminen. Saisit luvan olla. Saisit luvan sairastaa itsesi terveeksi ( ... )

Reply

pauliinan March 6 2007, 10:26:42 UTC
Niin... Mä en ole aivan varma edelleenkään mun liikuntaharrastuksen motiiveista mut jotain on tehtävä, en voi jatkaa sohvaperunailua ikuisesti...

Joo, sairaalassa ollessa on ehkä eri juttu, kun on oikeesti heikkona, mut mä en enää ole - mullahan on ollut aikaa olla tekemättä tässä sairauslomalla jo yli vuoden. Nyt alkais olla aika vähän saada aikaseksin. Anyways jätän tentin väliin, mahatauti oli vain piste iin päälle, en vain jaksa mennä sinne.

Reply

heinin March 6 2007, 14:27:45 UTC
Haha, säkö et ole enää heikko! (sori) Kyllähän sä sun blogissakin jatkuvasti valitat väsymystä, heikkoutta ja milloin mitäkin pyörtymystä tai heikotusta. Ei sitä heikotuksen määrää tässä mitata. Ja fyysisen heikkouden sijalla on tunnustettava psyykkinen. Jos ei jaksa niin ei jaksa.

Ja mä oon sohvaperunoillu täs jo kohta kaks vuotta. Perustelen sen opiskelijan pienellä budjetilla (ei varaa mihinkään oikeesti kivaan harrastukseen). Mut toipumisvaiheessa uus liikuntaharrastus vie niin nopeesti takaisin pohjalle, että kannattaa todella miettiä mitä nyt elämältään ja ololtaan haluaa (nimim. been there, done that).

Reply

pauliinan March 6 2007, 15:29:41 UTC
No, tässä nyt kai pata soimaa kattilaa... Mut siis, henkiseen väsymykseen liikunta voi vaikuttaa positiivisella tavalla. Sitä haluaisin. Olis kiva että joku asia tuntuis vaihteeksi hyvältä, niin että sitä olis mukavaa tehdä.

Pyörtymykset ja heikotukset on tulleet kai Crohnin myötä jäädäkseen, tai sit ne johtuu lääkkeistä, mene tiedä. Toki ne lisääntyi syömishäirän pahentuessa. Mut myös lihaskunto vaikuttaa, ja sitä mulla ei kohta kummemmin ole.

Just tällä hetkellä en usko että pystyisin pitämään itseäni nälässä samoin kuin vuosi sitten. Tiedän että sallisin itseni syödä enemmän jos liikkuisin enemmän, mut en tiedä saisinko syödä tarpeeksi... Saa nähdä.

Reply


adalmina82 March 2 2007, 15:42:19 UTC
Hei, luin ton saman jutun Eeva-lehdestä. Tuli jotenkin käsittämättömän paha mieli, kun edelleen viljellään tollasia stereotypioita. Miksi aina vaan tietynlaiset sairastuneet huomioidaan? Naurettavaa ehkä, mutta surin koko eilisillan sitä, kuinka en mahtunut muotteihin. "Kauneimmat ja lahjakkaimmat "sairastuu, ja sehän on aina anoreksiaa. Juu. Minulla ei sitten varmaan koskaan mitään ollutkaan, kun en ole mikään malli tai huippuoppilas. Eihän tästä jutusta pitäisi välittää, mutta on vaikee olla välittämättä..

Ymmärrän sua myös siinä, että itsekin haen jatkuvasti oikeutusta olemassaololleni yrittämällä suorittaa mahdollisimman paljon. Ihan kun se ihmisen jotenkin paremmaksi tekisi.

Samaa sanon kun Heinikin, että koita pärjätä. Ja soita toki Eevalle jos tulee noita pelottavia ajatuksia. *hali*

Reply

pauliinan March 6 2007, 10:28:56 UTC
Joo, täytyy soittaa... Onneks Eeva sanoi että sille voi soittaa, sit ehkä uskallankin.

Mä luulen (ja joku tästä taisi mulle myös sanoa, oliko se O?) että mulla on kuitenkin jonkinlaista tervettä itsekkyyttä vielä jäljellä. Sen avulla voi olla helpompaa taistella itsensä irti tästä sairaudesta. Kunpa voisin lohkaista palan siitä ja antaa sulle kans! Tarvitsisit sitä.

Reply


Leenuska kaipailee Pauliinaa anonymous March 2 2007, 17:09:32 UTC
Tulin tänään tentistä pihalle, kirjaimellisesti. Hyvä etten pökränny siihen paikkaan. Vasemmassa silmässä kalvaa tulehdus, viiden minuutin välein kirjoittaessa oli pidettävä tauko, kun särki niin pirusti. Ihmiset kyselee onko mulla krapula. No arvatkaas ( ... )

Reply

Re: Leenuska kaipailee Pauliinaa pauliinan March 6 2007, 10:29:57 UTC
Jeps! Nähdään! Loppuviikosta on aikaa... (Tai koskapa mulla ei olisi).

Reply


nikita_82 March 2 2007, 20:26:42 UTC
Niin tutulta kuullosti siun kirjoituksesi..Toivoisin kovasti, että osaisin sanoa jotain, josta olisi apua. Edes jotain ( ... )

Reply

pauliinan March 6 2007, 10:32:05 UTC
Mä en osaa olla lomallakaan irti siitä "pitäisi sitä, tätä ja tuota"- olosta. En vaan... No, en vaan osaa. Se koskee ihan kaikkea mitä teen, aina huono omatunto jostakin.

Täytyy yrittää ottaa yhteyttä vaikka tuutoriin ja sitä kautta opskiin, vaikkei kovasti innostaisikaan avautua niille, mut ei kai muukaan auta.

Reply


pauliina anonymous March 3 2007, 14:24:01 UTC
En ymmärrä mittään tämän koneen käytöstä-pahalta tuntuu lukea sinun henkistä tuskaasi-sinut nähneenä et pursua!!!! Olet viehättävä,hoikka,nuori ja ilmeisen älykäs nuori nainen-voi tätä helvettiä-kun voisi keksiä keinon,millä sinua auttaa,tekisin sen mielelläni...terv. ystäväsi TK

Reply

Re: pauliina pauliinan March 6 2007, 10:33:44 UTC
Hei, hyvin se kommentointi ainakin tuntuu sujuvan!

Kiitos kauniista sanoistasi. Kunpa olisikin keinoja millä tästä suosta pääsisi, mutta kai se vaan niin on että rämpimällä se ei ainakaan lopu.

Voimia ja uskoa tulevaan toivon sinulle!

Reply


Leave a comment

Up