Medication keeps me going

[pauliinan]

Anorektisia ajatuksia tulee harvoin mieleen heti aamusta, ainakaan samalla tavoin kuin tänä aamuna. En tiedä mitä yritän voittaa, mitä osoittaa ja miksi, saati mitä hyötyä siitä olisi (poislukien laihuus, tarkoitan).

Listaan siis haittoja:

- mahdollinen ikuinen laihdutuskuuri jos aineenvaihdunta ei toivu
- osteoporoosiriski kasvaa ellei mulla jo ole

Comments

[tumma]

Tuo kuva, höhö.

Jotenkin tulee sellainen mielikuva merkinnöistäsi, ettet kauhean helposti ilmaise tunteitasi. On vaikea tietää, mitä tunnet.
Osaat järjellä eritellä paljon asioita. Tuntuu, ettei järkevä puolesi anna tunnepuolelle paljoa tilaa, ainakaan tässä blogissa.
Tai siis.. saatat ilmaista olevasi masentunut, muttei se kuulu äänensävystä.
Mun terapeutti sanoo mulle aina, ettei musta näy mikään tunnetila ulospäin. Sitä ennen en ole edes huomannut kiinnittää huomiota ilmeisiin ja eleisiin tunnetilan ilmaisijana.
Tietenkin kirjoittaessa vuorovaikutus on erilaista.

[pauliinan]

Huh, oletkin tarkkasilmäinen otus!

En useinkaan näytä päällepäin mitä pohjimmiltani tunnen. Blogista minusta saattaa saada jopa rempseän kuvan... Kai? No, sanavalmiin ainakin, toivon. Mutta ihan perimmiltään häpeä on tunteistani voimakkain. On vain ihan liian häpeällinen asia tuoda julki, että häpeän itseäni niin syvästi. Tulee sellainen olo että kerjää kehuja ja myötätuntoa. Ja sitähän minä en tee, joku ylpeys se on säilytettävä köyhän ja kipeänkin. Ylipäätään olen yrittänyt opetella sitä, että voin kysyä muiden mielipidettä asioistani ja minusta itsestäni häpeämättä sitä, mutta en tiedä olenko onnistunut. Ainakin niin tehdessäni tunnen pistoksen sisälläni koska niin suoraan kehtaan kerjätä huomiota. Hmm. Olikohan tässä nyt mitään järkeä...

Olen kenties huono erittelemään tunteitani. Tai sitten en vaan uskalla koska olen tottunut siihen ettei niistä puhuta.

Oli miten oli, hyvä huomio! Toit ajattelemista!