Masentunut ameeba

Mar 09, 2007 15:02

Eevalla ahdisti hillittömästi. Se oli kamalaa, melkein odottamatonta ja jotenkin noloa. En pystynyt katsomaan edes häneen päinkään kuin pari kertaa, istuin hartiat jännittyneinä ja minusta sai kaivamalla kaivaa sanottavani. No, silloin uskalsin vilkaista kun mainitsin että ajattelin käydä tänään tai huomenna hakemassa neuropsykan tenttikirjan ( Read more... )

lappari, masennus, koulu

Leave a comment

Comments 8

anonymous March 9 2007, 18:45:47 UTC
Saleen ei oiskaan. (jatkan tänne, koska mun on helpompi löytää)
Olet tervetullut visiitille koska vaan. Onkin pitänyt kutsua sut käymään, mutta sulla on olleet niin rankat ajat käsillä, että on jäänyt.

Mulla on noro kans! Olen nyt kaksi päivää maannut sängyssä lukuunott. niitä hetkiä kun olen ollut vessassa laattaamassa ja kiroamassa oloani. Nyt kyllä pysyy jo pystyssä.

-j

Reply

anonymous March 10 2007, 15:57:53 UTC
Ja kun alan hiljalleen olla tolpillani kommentoin itse postausta..

Olen miettinyt masislääkitystä paljon. Minulle masennus on aina ollut enemmänkin fysiologinen juttu, jotain häikkää aivojen välittäjäaineiden toiminnassa tai tasapainossa. Siksi olen suhtautunut lääkitsemiseen aika myönteisesti. Painotatko enemmän psyykkisiin vai fyysisiin juttuihin tätä asiaa analysoidessa? Oletko koskaan saanut mistään lääkkeestä apua?

-j

Reply

pauliinan March 10 2007, 16:04:16 UTC
Efexor on auttanut mua aivan huimasti, mut en ole varma voiko mikään lääkeaine viedä multa pois sitä tarkoituksen- ja turhuuden tunnetta mikä viime aikoina on painanut mieltä matalaksi. Katsotaan mihin päädytään.

Kiva että oot jo parempana!

Reply

anonymous March 12 2007, 17:50:07 UTC
Totta... Mutta mulla esim on mieliala viimeaikoina parantunut siinä määrin, että vaikka ne matalaksi vetävät ajatukset eivät olekaan hävinneet, niitä hyviä on tullut niin voimakkaina, etten jaksa jatkuvasti kelailla niitä huonoja. Vaikka ne tylsyydet ovatkin olemassa, jotkut positiiviset ja iloiset asiat vaihteeksi ylittävät ne.

-j

Reply


Leave a comment

Up