Luulin, että se kuoli, mutta se keräsi voimiaan

[pauliinan]

Saleen ette arvaa mitä tänään tapahtui. Bulimikko-Pauliina tuli kylään. Tai en minä tiedä oliko se epätyypillinen anorektikko -Pauliina vai mikä mutta oksensin anyway. Pelottavaa siinä oli se, että olisin voinut jatkaa vaikka kuinka. Aiemmin on sentään ollut jokin tolkku, ei ole ollut aivan joka kerta pakko vetää itseään niin tyhjiin kuin

Comments

[janeviidakko]

Mä en osaa sanoa mitään, mikä lohduttaisi. Jos saisin valtuudet, pyyhkisin kernaasti sun tekstistä (ainakin) kohdan elämässä liian helpolla päässeen pseudodramaattisesti ajattelevan mukasyömishäirikön pois.

Ahdistaako sua enemmän se että yleensä oksensit vai se kenen laittamaa ruokaa se oli? (Mun muka psykologi täällä tekee mukatyötään) Ei kai sillä muuten merkitystä ole, mutta ajattelin, josko asia olisi tolleen yksilöitynä helpompi käsitellä.

Tiedän että voi tuntea vajonneensa todella alas, enkä tyhmänäni osaa siihenkän mitään lohdullista sanoa. Anna käsi, koitan vetää sut ees askeleen ylemmäs.

[tumma]

Ehkä olisi hyvä miettiä, mitä ajattelit ennen kuin oksensit eikä keskittyä siihen tapahtumaan.
Pitkäaikaisten ongelmien kanssa tulee takapakkia, mutta ei pidä luulla, että kaikki on silloin menetetty.
Sitten kun jaksat, käy asian kimppuun Lapparissa.
Et sinä ole saastainen, vaan arvokas. Sairas mieli kääntää asiat nurinkurin, ei saa uskoa valheita.

Voimia.