Olen toiseksi nuorin kahdeksan lapsen perheessä. Se on hyvä asia kun on niin mukavia siskoja kun on, niin muo ei syrjitä tai käyttäydytä muutenkaan typerästi muo kohtaan.
Yksi juttu tälläisessä perheessä, jonka luulen vaikuttaneen aika paljon itseeni: Meillä on ollut niin monenmonta erilaista kasvattajaa. Kun olen kysynyt äidiltäni jonkun kysymyksen
(
Read more... )
Comments 7
Reply
Reply
Reply
Ehkä mä en ookkaan niin uusavuton ku luulen, jos mä vähän yritän. Tai, saan asiat tehdyksi ja lopputulos voi olla erittäin onnistunutkin, mutta mulla kestää oikeesti kolme kertaa kauemmin kaikessa pöydän kattamisessa tj. ku muilla ja mä teen ne vähän eri lailla kun mulle ei oo kerrottu miten ne pitää tehdä. Sitten joku Inna tulee paikalle ja voihkaisee että: "Ei, ei Stiina! Ei sitä saa noin pestä, se menee pilalle! Ja voi ei, ei noita noin keitetä! Menee lämpöä hukkaan ja kestää liian kauan!" Tai silleen. Mutta tekemällä oppii. Tai sitten ei.
Reply
Siitä on helppo oppia pois, tai ainaki se on hyvin mahdollista, oppia.
Se ei niinkään oo negatiivinen asia, enemmänkin positiivisen puute. Niinku asteikolla -5:stä +5:en, se on 0.
Oppia ikä kaikki, sanoisin.
Reply
No ei vaa. Sinä ja Virpi ootte meistä tasapainosempia, I think.
Reply
Reply
Leave a comment