(Untitled)

[racki]

Kun olin 5-vuotias, meille hankittiin koiranpentu nimeltä Jeppe.

Kun täytin 18, tulin koulusta ja isä oli vienyt selkäni takana koiran piikille. En ehtinyt sanoa hyvästejä.

Karolle kiitos levyistä, ainoa asia mikä mua pitää enää koossa. En tiedä kauanko. Sudden explosions.

Comments

[vitttu]

Hyvä jos pitää, pysyt.

Isät piikille...

[racki]

koossapitävä voima - the knife.

sinne. tosiaan.

[veeru]

:( :(

Tiedän miltä tuo tuntuu, sama kokemus. Kun kerran 15-vuotiaana tulin koulusta, vanhemmat ja mummo seisoivat vaiteliaina keittiössä pullalautasen ääressä minua odottamassa. En tajua, miksei minulle voitu kertoa tai hakea koulusta näkemään koiraa viimeistä kertaa, varsinkin kun koulu oli ehkä puolen kilometrin päässä eläinlääkäristä.

Jeppe on koirien taivaassa <3 Jaksele.

[racki]

Niinpä. Suurin vitutus tulee juuri siitä, ettei saanut vanhukselle sanoa hyvästejä. 13-vuotta yhdessä ja sitten hiippaillen piikille. Tämä on tätä toimintaa, joka on meidän perheessä hyvin tuttua.

Koossa yritetään pysyä, kiitos.

[7cm]

Voi muru. Mullakin on vanha koira, pelkään ihan kamalasti että se menee pois. En voi edes kuvitella miltä kaverin poismeno tuntuu. Voimia.

[racki]

Ihmeen vähän mulla kuitenkin surettaa, olen lähinnä helpottunut kun raukan ei tarvitse enää kärsiä. Loppuaikana oli aika surkea näky, itketti lähinnä sen eläimen katsominen. Laihtunut, ei pystynyt syömään, silmätulehdus kummassakin silmässä... Ehkä näin on parempi.

Viimeiset hyvästit, tai niiden puute, jäi silti kaivelemaan. No, ehkä me Jepen kans seuraavassa elämässä tavataan jos satutaan samaan kenneliin. ;)