Mikä hekuma levätä povellasi, maa
alastomin, nuorin jäsenin,
suu ja sieraimet vihreässä rikkaudessasi!
Jostain hiiluu tädykkeen terän hauras, lempeä sini
kuin ihmeellinen silmä,
ja lehvien välitse virtaa keltaisenvihreä valo.
Rakastan sinua, maa!
Mustana, ruskeana, vihreänä,
elävänä, kuolleena
rakastan sinua maa!
Lepään povellasi kuin vihreällä alttarilla,
(
Read more... )