Kuten aamuisin päivä ja yö suutelevat toisiaan, me jossain kohdataan

Nov 26, 2006 13:52

Satuin eilen hyvin sattumalta kaupassa Ville Leinosen uuden sinkun eteen, ostin sen spontaanisti ja on aivan huikea, en ole muuta kuunnellutkaan, tätä vain koko eilisen ja tämän päivän. Kaksi coveria: Etsin kunnes löydän sun ja Vien sinut kotiin (paras vien-sana).

Leave a comment

Comments 6

valedro November 26 2006, 21:07:04 UTC
Sinua ei ole näkynyt pitkään aikaan Dynamossa! Joko lonkka pian jaksaisi tanssi-illan?

Reply

sankaritar November 26 2006, 23:09:51 UTC
Lonkka on kyllä kunnossa, se oli hei reisi, joka prakasi. Lonkkavika saa kuulostamaan ihan vanhukselta, reisi taas on tällaisen aktiiviliikkujan vamma. Eiköhän tässä vielä joskus sitten, kun pysyy hereillä. (Miksi olen hereillä tähän aikaan voi ei?) Perjantaina ei, koska mulla on silloin aikuisten juttuja (firman pikkujoulut!).

Reply

valedro November 27 2006, 05:44:32 UTC
Ööööh, mistäköhän sen lonkan keksin? Hmm. Vaan voi ei, firma kuulostaa jo sanana pahalta, puhumattakaan yhdistettynä pikkujouluihin.

Reply

sankaritar November 27 2006, 15:04:37 UTC
Kuulostaa hyvältäpäs! Viime pikkujouluissa kuulemma oli tylsistyneitä ihmisiä ja oksennettiin patterin väliin samalla, kun toinen nuoli korvaa. Aion panna paremmaksi. Jotenkin.

Reply


unie November 27 2006, 17:49:55 UTC
Ostin innoittamanasi samaisen sinkkuloisen.

Reply

Innoitus sankaritar December 6 2006, 09:32:03 UTC
Oho. No pidätkö?

Reply


Leave a comment

Up