kiitos jättämästäsi viestistä eeki. Mä nimittäin uskon todellakin, että - sä tiedät. Itse en tiiä, koska "se" loppuu, koska kaikki on niin kaudesta kiinni: joskus "unohdan" sen olemassaolon ja sit kaikki menee "hyvin" . Sitten yhtäkkiä alan taas miettii "liikaa" ja tiedostaa LIIKAA itse itseni eli mun kehon ja nään peilistä kuvanija sit kaikki meneekin iha perseelleen. En omista enää vaakaa, en oikeesti uskalla hankkia sitä enää. Vihaan vaatekaupassakäymistä: sovituskopeissa on peilit ja - mulla ei oo naisen kroppaa, niinku pitäis. Oon jotain siltäväliltä: androgyyni? Mä vaan häpeän,osaan elää sen kanssa, ainakin vielä. Mä yritän opetella. Mä yritän oppia kelpaamaan itselleni. Senhä pitäis riittää. Onneksi sä olet löytänyt rakkauden. Se antaa siivet, voimaa, energiaa ja olkapään, kun itkettää. Älä itke. Kiitos vielä kerran ja ja ja myönnän: kysyn aina kuulumisias Annalta, kun nähdään. Sen verran utelias sontiainen minäkin olen.
Comments 2
Reply
Onneksi sä olet löytänyt rakkauden. Se antaa siivet, voimaa, energiaa ja olkapään, kun itkettää. Älä itke.
Kiitos vielä kerran ja ja ja myönnän: kysyn aina kuulumisias Annalta, kun nähdään. Sen verran utelias sontiainen minäkin olen.
Reply
Leave a comment