Viime päivinä en ole vain saanut pianonsoitosta tarpeekseni. Tuntuu, että joka ilta aika loppuu kesken, seitsemältä kun pitäisi alakerrannaapureiden kanssa sovittujen sääntöjen mukaan lopettaa, niin tuntuu, että voisi vielä soittaa vaikka kuinka kauan. Tänäänkin, olin kotona neljän jälkeen, soitin pianoa, opettelin synalla yhden biisin (PMMP:n
(
Read more... )
Comments 7
Reply
Reply
Onneks päästään nykyään viikonloppusin opistolle treenaamaan ^^
Vähän mäkin voisin lähtee vaeltaa tuntureille, voin vaan kuvitella miten makee kokemus sekin mahto olla!
Ja voisin mäkin tehä tiiliseinärepotaasia :DD
Erittäin randomia tämäkin kommentti, mutta never mind that.
Reply
Randomit kommentit <3 ;)
Reply
Randomointi 8))
Reply
Mä luulen että se menee noin et ihmisistä ei juurikaan löydy uusia puolia ö_ö niistä vain huomaa kuka ei sovi itsen kanssa yhteen.
Reply
Mulla on ainakin usein sellaisia tuttavuuksia, jotka luulen tuntevani ja sitten sen tuntemisen pintapuolisuuden takia mulla saattaa olla aika kärjistetty ja negatiivissävytteinen kuva siitä ihmisestä. Mutta sitten, kun yhtäkkiä huomaan viettäväni sen ihmisen kanssa enemmän aikaa, niin tajuankin, ettei se ollutkaan sellainen, kuin luulin. Näin käy usein mulle, sekä positiivisessa että negatiivisessa merkityksessä :D
Reply
Leave a comment