Sinä taisit ymmärtää väärin tuon, mitä sulle sanotaan, että ole vähemmän koneella. Taisivat tarkoittaa, että ole vähemmän koneella ja yksin kotona. Mene jonnekin ihmisten ilmoille! Aloita joku uusi harrastus. Vaikka joku kurssi jostain kansalaisopistosta tai mitä siellä nyt lieneekään. Älä möllötä yksin siellä kotona. Ei se mitään auta. Sulle tulee vaan pahempi mieli, kun olet yksin omien ajatustes kanssa. Sun pitää lähtee sieltä karkuun niitä ajatuksia ja hankkia muuta ajateltavaa. Tutustu paikalliseen yhdistystarjontaan (enkä nyt tarkota, että sun pitäs jonku yhdistyksen hallitukseen heti pompata) vaan katsot minkälaisia yhdistyksiä on. Niistähän voi löytyä vaikka minkälaista kiinnostavaa. En pitäisi mahdottomana, että sieltä jotain autoihin liittyvää löytyis. Niin pitkään, kun sä märehdit murheitas ja pyörit tuossa itsesäälissä, ei tule tapahtumaan yhtään mitään. Ei kukaan tule sua kotoa hakemaan, vaan sun on älyttävä lähteä itse etsimään niitä ihmisiä. Rohkeasti vaan kohti uusia haasteita. En minäkään olisi koskaan Esaan törmänny
( ... )
Juurikin tuota ainakin minä olen tarkoittanut. Siis että koneella olemisen sijaan tekisit jotain muuta. Jos se on kuulostanut joltakin muulta niin en ole varmaan selittänyt itseäni tarpeeksi. Ja voihan sitä tekemistä kehittää lisäksi kotonakin. Jotakin muuta kuin sitä tuttua ja turvallista netissä istumista. Tykkäätsä lukee jotain vaikkapa ihan konkreettisia kirjoja? Siis ettei sellaista et kone pitäis olla aina päällä
( ... )
Ja mitä tulee tuohon Annan ja Esan tapaamiseen, ni mä olen jo tarpeeksi monta kertaa todennu, että ei musta ole kuin kivaksi kaveriksi omanikäsille, joka jelppii kun on vaikeaa...ei muuta! Muutenkin kun reagoin huonosti jos olen kiinnostunut. Pitäisi odottaa jonnekin 30:ksi, että ihmiset kenties olisi samantyylisiä kuin mä, mutta sitten onkin jo oikeastaan muutenkin ihan liian myöhäistä normaalille suhteelle. En meinaan enää haluaisi toimia sijaisisänä tai joutua olemaan mustasukkainen toisen exästä. Haluais vain normaalin elämän.
Myöhäistä normaalille suhteelle... Hitto soikoon, tuo on muuten ihan täyttä soopaa mies! 30 ei ole mikään maaginen rajapyykki, jonka jälkeen kaikilla on lapsia ja/tai ero takana. Ja mikä tuo luulo on, että kaikki naiset on sellaisia, joiden exien takia tarvii olla mustasukkainen? Hyvän löytää vain kokeilemalla ja se ON prosessi jossa polttaa itsensä monta kertaa, kaikki muutkin kuin sinä.
Ja kun lähdet ulos, niin koeta lopettaa se tietoinen pariskuntien etsiminen. Ajattele jotain muuta. Laske vaikka ikkunoita jos on pakko. Ja koeta ajatella niin, kun vierailet pariskuntien luona, että jos ne sinut ulos haluaisi, niin ei ne olisi sinua sisäänkään päästänyt.
No mitä naisten puheita kuuntelee, niin kolmekymppinen on aika monesti tullut eteen. Monet mainitsevat, että sitä ennen pitäisi mukulat hommata. Sitten joilla menee pidempään, niin heti alkaa miettimään, että miksi poikkeaa massasta vai eikö vain kerro kaikkea.
Jos lähden ulos ja lasken vain ikkunoita, niin se olisi vähän sama kuin jos sinä kävelisit kirjakaupassa ja et saisi edes vilkaista mangaosaston suuntaan. Eli se on vaikeaa, kun on ihmisten katselija.
Ai niin, onhan tähän vielä sen verran sanottavaa, että kun paheellisena ihmisenä ja rappiollisena taiteilijana olen tietysti marihuanaa kokeillut (muutamaankin otteeseen), niin en oikein osaa ottaa sitä huumeena. Se kun ei tehnyt mitään. Ei niin yhtään mitään. Tietysti riippuu vähän siitäkin kuinka vahvaa on ja millainen fysiikka henkilöllä, mutta huumeeksi miellän sellaisen, joka pistää pään sekaisin, keneltä tahansa. Minulle mari on samassa kategoriassa alkoholin ja tupakan kanssa ja sen torjumiseen tuhlataan liikaa rahaa ja voimavaroja, jotka pitäisi käyttää oikeiden, kovien huumeiden kitkemiseen.
Jos ei tee mitään, niin miksi sitten sitä käyttää (muutamanki kertaa)? Mutta jos sen käyttäminen tuntui olevan paikalla olleillakin olevan aika pakkojuttu, niin aika koukussa siihen on ja sen silloin luokittelisin huumeeksi, kun siitä ei varsinaisesti mitään hyötyäkään ole ihmiselle. En sano ettei kovia vastaan pitäisi tapella, mutta kyllä mietojakin vastaan. Koko ajan tupakin käyttöäkin rajoitetaa, joten sitä hiljalleen yritetään väkisin vähentää. Tosin on myönnettävä, että juhlat ilman "tupakkitaukoa" tuntuu nykyään todella oudolta. Vuoden verran kun asui polttavan ihmisen kanssa, niin siihen happihyppelyyn tottui.
Se on sosiaalinen juttu, ei addiktio. Ja minullakin, se on sosiaalinen juttu. Yritys tulla toimeen ihmisten kanssa, jotka jakaa saman koulun ja samat kurssit.
Comments 17
Reply
Reply
Reply
Reply
Pitäisi odottaa jonnekin 30:ksi, että ihmiset kenties olisi samantyylisiä kuin mä, mutta sitten onkin jo oikeastaan muutenkin ihan liian myöhäistä normaalille suhteelle. En meinaan enää haluaisi toimia sijaisisänä tai joutua olemaan mustasukkainen toisen exästä. Haluais vain normaalin elämän.
Reply
Ja kun lähdet ulos, niin koeta lopettaa se tietoinen pariskuntien etsiminen. Ajattele jotain muuta. Laske vaikka ikkunoita jos on pakko. Ja koeta ajatella niin, kun vierailet pariskuntien luona, että jos ne sinut ulos haluaisi, niin ei ne olisi sinua sisäänkään päästänyt.
Reply
Jos lähden ulos ja lasken vain ikkunoita, niin se olisi vähän sama kuin jos sinä kävelisit kirjakaupassa ja et saisi edes vilkaista mangaosaston suuntaan. Eli se on vaikeaa, kun on ihmisten katselija.
Reply
Reply
Mutta jos sen käyttäminen tuntui olevan paikalla olleillakin olevan aika pakkojuttu, niin aika koukussa siihen on ja sen silloin luokittelisin huumeeksi, kun siitä ei varsinaisesti mitään hyötyäkään ole ihmiselle.
En sano ettei kovia vastaan pitäisi tapella, mutta kyllä mietojakin vastaan. Koko ajan tupakin käyttöäkin rajoitetaa, joten sitä hiljalleen yritetään väkisin vähentää. Tosin on myönnettävä, että juhlat ilman "tupakkitaukoa" tuntuu nykyään todella oudolta. Vuoden verran kun asui polttavan ihmisen kanssa, niin siihen happihyppelyyn tottui.
Reply
Reply
Reply
Leave a comment