(Untitled)

[spaideri]

Tahtoisin normaalin elämän. Onko se liikaa pyydetty? Ei jaksa enää tätä, että yksi hyvä tapahtuma elämässä aiheuttaa heti perään kaksi pahaa tapahtumaa. Olen aika loppu. En enää oikeastaan toivo tai unelmoi mitään, koska hyvin todennäköisesti se ei toteudu, tai sen toteutuminen aiheuttaa pahoja tapahtumia.

Comments

[anacci]

Mitä nyt on tapahtunu?

[spaideri]

Sitä, että kun esim. onnistuu töissä jossain ja on hyvä mieli, on kotona jotain pahaa sattunut. Tulee uutisia, että Netta pääsee kouluun, samaan aikaan hänellä todetaan tauti, josta ei varmaan koskaan päästä eroon ja se kummittelee nykyää melkein päivittäin. Tulee uutisia, että Netta pääsee töihinkin, ja muutaman päivää siitä Kela lähettää kirjeen, että monta kertaa hylätty kuntoutustuki onkin yhtäkkiä hyväksytty. Netalla alkaa työt ja jo toisena päivänä hän oksentelee vatsataudin (?) takia. Ite saan kohtuu hyviä uutisia terveystarkastuksessa ja samaan aikaan Netan suku vetää hirveät konfliktit päälle ja me varmaa taas joudutaa sovittelijoiksi. Jotenki ei enää jaksa, että jos jotain hyvää tapahtuu, tulee heti perään jokin ongelma, joka saa mielen matalaksi. Ihan kuin ei olisi sallittua mulle viettää yksi täydellinen päivä tai jopa hyvä viikko. Henkisesti aika uuvuttavaa. Vielä kun ei osaa nukkua, ni on entistä väsyneempi.