(no subject)
"Tanssittiin naurettiin tyhjyyden reunalla, tyhjyyden reunalta nyt pudotaan..."
Kauan kauan sitten Ywandhurin kuningasvaltakunnan eteläisessä pääkaupungissa eli pieni viaton tyttö nimeltään Ishranghaelnefernefer. Huolimatta koskemattomasta kauneudestaan hän eli yksin, sillä hänen mieleensä oli muuttanut syöpäläinen, ilkeä Limbosta karkoitettu hulluuden demoni Nghrzhrith joka käytti ravinnokseen viattomuuden siementä. Kukaan ulkopuolinen ei nähnyt syöpäläistä eikä uskonut seonneen tytön syyntakeettomuuteen.
Päivät kuluivat Ishranghaelneferneferin taistellessa päänsä sisällä mässäilevän demonin herjauksia vastaan ja yrittäen pitää mielensä hiusta ohuemman järjensäikeen katkeamattomana. Helppoa tämä ei ollut sillä iäisen tyhjyyden koura oli saanut tukevan otteensa tytön heikosta sydämmestä. Kukaan ei rakastaisi tai tulisi rakastamaan häntä, kuinka edes voisi sillä hän ei itsekkään kyennyt rakastamaan itseään.
Ajattomuudella oli kuitenkin omat aikeensa pohjoistuulen vaeltaessa koko laajan Ywandhurin ylitse etelärannikoille saakka. Mukanaan tuuli oli tuonut komeaksi mieheksi ruummiillistuneen Anghraoghanin - rakkauden - hengen ja asettanut hänet asumaan pieneen Hvyangdhaenin kylään joka sijaitsi vain päivän matkan päässä Singhghaelin pääkaupungista pohjoiseen. Vähänpä hän loputtomasta viisaudestaan huolimatta tiesi kohtalon tekemistä pikku järjestelyistä jotka aikoivat saattaa Ishranghaelneferneferin hänen luokseen lähipäivinä...
.. tulevaa odotellessa
Kauan kauan sitten Ywandhurin kuningasvaltakunnan eteläisessä pääkaupungissa eli pieni viaton tyttö nimeltään Ishranghaelnefernefer. Huolimatta koskemattomasta kauneudestaan hän eli yksin, sillä hänen mieleensä oli muuttanut syöpäläinen, ilkeä Limbosta karkoitettu hulluuden demoni Nghrzhrith joka käytti ravinnokseen viattomuuden siementä. Kukaan ulkopuolinen ei nähnyt syöpäläistä eikä uskonut seonneen tytön syyntakeettomuuteen.
Päivät kuluivat Ishranghaelneferneferin taistellessa päänsä sisällä mässäilevän demonin herjauksia vastaan ja yrittäen pitää mielensä hiusta ohuemman järjensäikeen katkeamattomana. Helppoa tämä ei ollut sillä iäisen tyhjyyden koura oli saanut tukevan otteensa tytön heikosta sydämmestä. Kukaan ei rakastaisi tai tulisi rakastamaan häntä, kuinka edes voisi sillä hän ei itsekkään kyennyt rakastamaan itseään.
Ajattomuudella oli kuitenkin omat aikeensa pohjoistuulen vaeltaessa koko laajan Ywandhurin ylitse etelärannikoille saakka. Mukanaan tuuli oli tuonut komeaksi mieheksi ruummiillistuneen Anghraoghanin - rakkauden - hengen ja asettanut hänet asumaan pieneen Hvyangdhaenin kylään joka sijaitsi vain päivän matkan päässä Singhghaelin pääkaupungista pohjoiseen. Vähänpä hän loputtomasta viisaudestaan huolimatta tiesi kohtalon tekemistä pikku järjestelyistä jotka aikoivat saattaa Ishranghaelneferneferin hänen luokseen lähipäivinä...
.. tulevaa odotellessa