Se on hyvin tilannekohtaista. Joskus on vaan parasta heittää aivot naulakkoon ja katsoa jotain ei niin ajattelua vaativaa, mutta en mä siitä sillä tavalla nauti kuin elokuvista haluan nauttia. En saa niistä sitä, mitä elokuvalta toivon. Tämä riippuu kans myös siitä, miten rajaa "nykypäivän hittileffat" ja mistä tyylistä on kyse. Toisaalta äärimmäinen visuaalisuus voi pelastaa paljon, jos tarina ontuu, mut se ei oo kaikki. Mut en oo esim. "toimintaleffoista" pitänyt koskaan, on ne sitten miten hyvin tahansa tehtyjä. Burtonin Liisa on kai kans joku hitti nyt? Siihen petyin, odotin burtonmaisempaa otetta ja tuntu että Disney-formaatti vei puolet nautinnosta. Isot tuontantoyhtiöt voi antaa paljon ja tuhota paljon. En tiedä enää vastasinko kysymykseen?
Haluaisin kuulla, että jos suljet silmäsi ja ajattelet olevasi turvassa, missä olet. Ja mitä kuuntelet/luet/katsot, kun olet käänteessä. Entä mitä silloin, kun kaikki on sees. Tällaiset on yleensä mielenkiintoisia.
Comments 5
Reply
Reply
Reply
Reply
Reply
Leave a comment