"Hetkeen elokuvan loppumisen jälkeen en halua puhua kenenkään kanssa, kun aivot prosessoi elokuvaa vielä ihan liikaa."
Just näin! Siksi musta onkin vähän kiusallista käydä kattomassa elokuvia teatterissa, kun siellä on paljon ihmisiä ja pitäis puhua leffaseuralaiselleen jotain elokuvan päätyttä, mutta itse on kuitenkin ihan omissa maailmoissaan ja haluais olla hiljaa.
Ehkä me jotenkin eläydytään elokuviin liikaa? Minä oon oppinut käymään elokuvissa yksin, niin saa sitten kävellä kotiin rauhassa ja pohtia asioita. Tai sitten kotona voi katsoa jotain jonkun ihmisen kanssa, joka tajuaa ja ymmärtää, että elokuvan jälkeen voi olla hiljaa ja vain miettiä. Ihanaa, että on joku toinenkin, joka kokee elokuvat yhtä voimakkaasti :)
Se voi olla niin :). Mulla on sama olo joidenkin huimien keikkojen ja agilitykisojen (!) jälkeen, oon niin huumaantunut kokemastani ja omissa maailmoissani, etten voi heti puhua.
Ois pitänyt tajuta kysyä sultakin, niin oisin voinut ostaa sullekin lipun sinne! Mp3-soitin on kiva ja vielä kivempaa on, että tuut minun synttäreille :) Nähdään!!
Comments 6
Just näin! Siksi musta onkin vähän kiusallista käydä kattomassa elokuvia teatterissa, kun siellä on paljon ihmisiä ja pitäis puhua leffaseuralaiselleen jotain elokuvan päätyttä, mutta itse on kuitenkin ihan omissa maailmoissaan ja haluais olla hiljaa.
Reply
Reply
Reply
(The comment has been removed)
Reply
Reply
Reply
Leave a comment