Näin viime yönä unta, jossa olin Tampereella it-ystävieni kanssa. Kuljimme pitkin katuja, nauroimme ja meillä oli hauskaa. Kaikki sitten lähtivät koteihinsa, paitsi minä. Lähdin kulkemaan vaarini luo. Matkan varrella oli kukkaniitty, jonka muistin lapsuudestani. Tunsin sen kesäisen tuoksun, seisoin siinä pitkän aikaa ja itkin. En päätynytkään
(
Read more... )
Comments 2
Reply
*hali*
Minäkin näen usein unta mummolastani, jota ei enää ole... tai paikoista sellaisina, kun ne olivat 30 vuotta sitten, ja koen noita menetyksen tunteita. Lapsuuden loppu.
Reply
Leave a comment