Piirustuskurssi: Kipsipäästä alastonmalliin
Taisin jossain vaiheessa mainita, että laitan näitä tänne sen jälkeen kun kurssi on ohi, joten...
Ensinnäkin muutama sananen itse kurssista. Oli Uuden Vuoden lupaukseni mennä opettelemaan piirtämistä, jotta saisin jotain näennäisiä apuja mahdollisia pääsykokeita varten. Tuli mentyä ja alun paniikin (kääk, kaikki täällä on ollu kurssilla ennenkin ja tietää mitä pitää tehdä ja on parempia kuin minä) jälkeen viihdyin mainiosti. Opin uutta (mittaamaan kohdetta kynällä nyt lähinnä) ja sain vähän lisää itseluottamusta piirtämiseen. En ollut koskaan ennen piirtänyt elävää mallia paitsi silloin kun koulussa kerran kokeiltiin tehdä croquis...ta (?)... croquis...ja? Croquis...ia? Kuinka s*tanassa se sana taivutetaan suomen kielelle???
Äh, antaa olla, jatkan.
Anyways, ekaa kertaa siis piirsin elävää mallia ja kyllähän se sitten pikkuhiljaa alkoi nopeutumaan. Kasvot oli aluksi vaikein osuus, koska olen äärirealisti mitä tulee piirtämiseen. Haluan, että kaikki näyttää mahdollisimman paljon oikealta ja hiili on aivan liian suttuinen väline kasvojen tarkkaan mallintamiseen. Myöhemmin kasvojen teko alkoi jo luonnistua ja opin niiden sijaan vihaamaan käsiä ja jalkateriä! Onneksi en mennyt kurssille olemaan jo valmiiksi hyvä, vaan menin oppimaan paremmaksi. Kyllä sieltä jotain oppia jäi käteenkin. Oli kiva huomata, että vaikka harjoitusta ei ole ollut sitten lukion, niin kyllä sitä vielä vähäsen osaa piirtää, vaikka onkin kankeampi kuin pakastettu sorkkarauta! :)
Laitan kurssin työt kronologiseen järjestykseen, jos niistä vaikka näkisi jotain kehityskaarta... tiedä häntä.
Mallina David-patsaan kipsipää. Välineenä lyijykynä ja hiili. Sain aika hankalan kulman, koska ekalla tunnilla oli paljon porukkaa paikalla ja tila oli ahdas. Valaistus oli siinä mielessä haastava, että Davidin naamalla oli iso varjoalue. Tämä on kaikista töistäni omasta mielestäni heikoin ja sai kyllä ekan tunnin jälkeen vähän epätoivoiseksi, kun muilla oli niin hienoja päitä...
Mallina semmoinen kipsinen naisen torso. Välineet lyijäri ja hiili. Oli tosi hauskaa! Opettaja opetti mua mittaamaan oikein ja se auttoi valtavasti. Kokeilin yhdensuuntaisia viivoja varjostuksessa ja mielestäni siitä tuli tosi kivannäköinen lopputulos. Edelleen suosikkini kaikista tekemistäni kurssitöistä. Naistorsoa on sitten kiva piirtää!
Kopioitu monisteesta mittasuhderuudukon avulla. Välineenä lyijykynä. Alkuperäinen moniste oli aika suttuinen, joten piti arvailla kuinka monta kylkiluuta skeletorilla kuului olla. Tämä on kaukana anatomisesti korrektista työstä, mutta mielestäni muuten ihan onnistunut. Pikkutarkkaa, mutta ihan palkitsevaa hommaa.
Lue edellinen kuvaus. Mr. Muscle oli hieman helpompi piirtää kuin pluurankkeli, mutta toisaalta moniste oli semmoista suttua, että nyt piti jo toden teolla säveltää itse noiden lihasten muodot ja lokaatiot.
Elävä malli. Lyijäri ja hiili. Argh! Kamala tunti! Vaatteiden poimut ovat aina olleet mulle äärimmäisen hankala piirrustuskohde ja nyt vihaan niitä entistäkin enemmän. Puhumattakaan tuoleista. Olin todella... hmmm... (pun intended) *hiilenä* tätä työtä tehdessäni ja meinasin napsahtaa jokaiselle, joka tuli selän taakse katsomaan. Mielestäni ei kovin onnistunut työ, vaikkakin siitä tuli parempi kuin miltä alkuun vaikutti. Ensimmäinen elävän mallin piirustuskertani, muuten.
Elävä malli. Lyijäri ja hiili. Ensimmäinen alastonmallin piirustuskertani. Meni ah, niin paljon paremmin kuin edellisellä kerralla, vaikka kehittämistä kaivataan edelleen kipeästi. Alastonta ihmistä on paljon helpompi ja hauskempi piirtää kuin vaatetettua. Olen periaatteessa ihan tyytyväinen kasvo-torsoalueeseen, mutta jaloissa ja käsissä tuli niin kiire, että ne näyttävät rehellisesti sanoen aika naurettavilta. Varsinkin toi taaimmainen minikäsi! Kääk!
Elävä malli. Lyijäri ja hiili. Mallilla oli tuoli, mutta kieltäydyin piirtämästä sitä ja päätin työni esittävän ihmeellistä tyhjän päällä istuvaa naista! Tämä meni aika nopeasti, enkä ole hirveän tyytyväinen tulokseen. Jotenkin aika mitäänsanomaton ja liian simppeli. Blaah.
Elävä malli. Lyijäri ja hiili. Oli tosi hankala vaihtaa pystysuorasta paperista vaakasuoraan ja se varmaan näkyykin. Olin taas helisemässä noiden pahuksen jalkaterien kanssa ja naamavärkki ei näytä ollenkaan oikealta. Jostain syystä opettaja kuitenkin valitsi tämän sinne näyttelyyn toiseksi työkseni. Diversiteetin takia, ehkä?
Elävä malli. Lyijäri ja hiili. Yksi niistä töistä, joista olen itse pitänyt, vaikka tämäkin on jollain tapaa vähän tylsä ja epädramaattinen... jotenkin liian vaalea. Asento oli uusi ja erilainen ja koska olin niin lähellä mallia sain kerrankin piirtää kasvot kunnolla ja tarkasti, mikä on tosi hauskaa, vaikkakin vaativaa puuhaa. Tässä työssä saisi kyllä olla paljon enemmän varjoja, varsinkin tuolla alaosassa, koska tämä näyttää nyt siltä, että kohde leijuu ilmassa. Näyttelyyn meni tämäkin.
Elävä malli. Lyijäri ja hiili. Meiän äiti tykkäs tästä jostain syystä. Itse totean, että selän varjoja on ehkä hauskin ikinä piirtää! Aika simppeli asento. Tämä tunti tuntui olevan nopeasti ohi.
Elävä malli. Lyijäri ja hiili. Viimonen työ ja kaikista elävän mallin piirustuksistani oma henkilökohtainen suosikkini! Naama ei näytä hyvältä, mutta olin ihan onnessani, että viimeinkin pääsin piirtämään seisovaa asentoa. Ensimmäistä kertaa jalat oikeasti onnistuivat ja olin siitä ihan liekeissä! Omfg, nuohan vois jo uskoakin jaloiksi, eikä vaan epämääräisiksi tyngiksi nilkan alapuolella. Kädet ovat kyllä vieläkin aika minimaalisen näköiset, mutta I guess you can't win 'em all...
Sitten pari kuvaa näyttelystä, jonne mentiin mun vanhempien ja M:n kanssa pari viikkoa sitten:
Jonkun laatima juliste näyttelylle.
Minä ja "megahienot" (voi jumatsukka kun ne muut työt oli joku 200 kertaa hienompia kuin mikään mitä mä oon koskaan onnistunu paperille suttaamaan) piirustukseni.
Tommonen lappu niihin töihin oli kiinnitetty. Vähänkö oli pro olo... hehe...
Ensinnäkin muutama sananen itse kurssista. Oli Uuden Vuoden lupaukseni mennä opettelemaan piirtämistä, jotta saisin jotain näennäisiä apuja mahdollisia pääsykokeita varten. Tuli mentyä ja alun paniikin (kääk, kaikki täällä on ollu kurssilla ennenkin ja tietää mitä pitää tehdä ja on parempia kuin minä) jälkeen viihdyin mainiosti. Opin uutta (mittaamaan kohdetta kynällä nyt lähinnä) ja sain vähän lisää itseluottamusta piirtämiseen. En ollut koskaan ennen piirtänyt elävää mallia paitsi silloin kun koulussa kerran kokeiltiin tehdä croquis...ta (?)... croquis...ja? Croquis...ia? Kuinka s*tanassa se sana taivutetaan suomen kielelle???
Äh, antaa olla, jatkan.
Anyways, ekaa kertaa siis piirsin elävää mallia ja kyllähän se sitten pikkuhiljaa alkoi nopeutumaan. Kasvot oli aluksi vaikein osuus, koska olen äärirealisti mitä tulee piirtämiseen. Haluan, että kaikki näyttää mahdollisimman paljon oikealta ja hiili on aivan liian suttuinen väline kasvojen tarkkaan mallintamiseen. Myöhemmin kasvojen teko alkoi jo luonnistua ja opin niiden sijaan vihaamaan käsiä ja jalkateriä! Onneksi en mennyt kurssille olemaan jo valmiiksi hyvä, vaan menin oppimaan paremmaksi. Kyllä sieltä jotain oppia jäi käteenkin. Oli kiva huomata, että vaikka harjoitusta ei ole ollut sitten lukion, niin kyllä sitä vielä vähäsen osaa piirtää, vaikka onkin kankeampi kuin pakastettu sorkkarauta! :)
Laitan kurssin työt kronologiseen järjestykseen, jos niistä vaikka näkisi jotain kehityskaarta... tiedä häntä.
Mallina David-patsaan kipsipää. Välineenä lyijykynä ja hiili. Sain aika hankalan kulman, koska ekalla tunnilla oli paljon porukkaa paikalla ja tila oli ahdas. Valaistus oli siinä mielessä haastava, että Davidin naamalla oli iso varjoalue. Tämä on kaikista töistäni omasta mielestäni heikoin ja sai kyllä ekan tunnin jälkeen vähän epätoivoiseksi, kun muilla oli niin hienoja päitä...
Mallina semmoinen kipsinen naisen torso. Välineet lyijäri ja hiili. Oli tosi hauskaa! Opettaja opetti mua mittaamaan oikein ja se auttoi valtavasti. Kokeilin yhdensuuntaisia viivoja varjostuksessa ja mielestäni siitä tuli tosi kivannäköinen lopputulos. Edelleen suosikkini kaikista tekemistäni kurssitöistä. Naistorsoa on sitten kiva piirtää!
Kopioitu monisteesta mittasuhderuudukon avulla. Välineenä lyijykynä. Alkuperäinen moniste oli aika suttuinen, joten piti arvailla kuinka monta kylkiluuta skeletorilla kuului olla. Tämä on kaukana anatomisesti korrektista työstä, mutta mielestäni muuten ihan onnistunut. Pikkutarkkaa, mutta ihan palkitsevaa hommaa.
Lue edellinen kuvaus. Mr. Muscle oli hieman helpompi piirtää kuin pluurankkeli, mutta toisaalta moniste oli semmoista suttua, että nyt piti jo toden teolla säveltää itse noiden lihasten muodot ja lokaatiot.
Elävä malli. Lyijäri ja hiili. Argh! Kamala tunti! Vaatteiden poimut ovat aina olleet mulle äärimmäisen hankala piirrustuskohde ja nyt vihaan niitä entistäkin enemmän. Puhumattakaan tuoleista. Olin todella... hmmm... (pun intended) *hiilenä* tätä työtä tehdessäni ja meinasin napsahtaa jokaiselle, joka tuli selän taakse katsomaan. Mielestäni ei kovin onnistunut työ, vaikkakin siitä tuli parempi kuin miltä alkuun vaikutti. Ensimmäinen elävän mallin piirustuskertani, muuten.
Elävä malli. Lyijäri ja hiili. Ensimmäinen alastonmallin piirustuskertani. Meni ah, niin paljon paremmin kuin edellisellä kerralla, vaikka kehittämistä kaivataan edelleen kipeästi. Alastonta ihmistä on paljon helpompi ja hauskempi piirtää kuin vaatetettua. Olen periaatteessa ihan tyytyväinen kasvo-torsoalueeseen, mutta jaloissa ja käsissä tuli niin kiire, että ne näyttävät rehellisesti sanoen aika naurettavilta. Varsinkin toi taaimmainen minikäsi! Kääk!
Elävä malli. Lyijäri ja hiili. Mallilla oli tuoli, mutta kieltäydyin piirtämästä sitä ja päätin työni esittävän ihmeellistä tyhjän päällä istuvaa naista! Tämä meni aika nopeasti, enkä ole hirveän tyytyväinen tulokseen. Jotenkin aika mitäänsanomaton ja liian simppeli. Blaah.
Elävä malli. Lyijäri ja hiili. Oli tosi hankala vaihtaa pystysuorasta paperista vaakasuoraan ja se varmaan näkyykin. Olin taas helisemässä noiden pahuksen jalkaterien kanssa ja naamavärkki ei näytä ollenkaan oikealta. Jostain syystä opettaja kuitenkin valitsi tämän sinne näyttelyyn toiseksi työkseni. Diversiteetin takia, ehkä?
Elävä malli. Lyijäri ja hiili. Yksi niistä töistä, joista olen itse pitänyt, vaikka tämäkin on jollain tapaa vähän tylsä ja epädramaattinen... jotenkin liian vaalea. Asento oli uusi ja erilainen ja koska olin niin lähellä mallia sain kerrankin piirtää kasvot kunnolla ja tarkasti, mikä on tosi hauskaa, vaikkakin vaativaa puuhaa. Tässä työssä saisi kyllä olla paljon enemmän varjoja, varsinkin tuolla alaosassa, koska tämä näyttää nyt siltä, että kohde leijuu ilmassa. Näyttelyyn meni tämäkin.
Elävä malli. Lyijäri ja hiili. Meiän äiti tykkäs tästä jostain syystä. Itse totean, että selän varjoja on ehkä hauskin ikinä piirtää! Aika simppeli asento. Tämä tunti tuntui olevan nopeasti ohi.
Elävä malli. Lyijäri ja hiili. Viimonen työ ja kaikista elävän mallin piirustuksistani oma henkilökohtainen suosikkini! Naama ei näytä hyvältä, mutta olin ihan onnessani, että viimeinkin pääsin piirtämään seisovaa asentoa. Ensimmäistä kertaa jalat oikeasti onnistuivat ja olin siitä ihan liekeissä! Omfg, nuohan vois jo uskoakin jaloiksi, eikä vaan epämääräisiksi tyngiksi nilkan alapuolella. Kädet ovat kyllä vieläkin aika minimaalisen näköiset, mutta I guess you can't win 'em all...
Sitten pari kuvaa näyttelystä, jonne mentiin mun vanhempien ja M:n kanssa pari viikkoa sitten:
Jonkun laatima juliste näyttelylle.
Minä ja "megahienot" (voi jumatsukka kun ne muut työt oli joku 200 kertaa hienompia kuin mikään mitä mä oon koskaan onnistunu paperille suttaamaan) piirustukseni.
Tommonen lappu niihin töihin oli kiinnitetty. Vähänkö oli pro olo... hehe...