Itä iskee taas
Tuli tässä vaan mieleen, etten oo käyny kommentoimassa tänne mitään siitä kun näin kaksi uutta Studio Ghiblin elokuvaa, molemmat elokuvateatterissa. Kävin joku kolme viikkoa sitten katsomassa Laputa - Linna Taivaalla ja tykkäsin ihan hemmetisti! Myönnettäköön vielä, että odotukset oli äärettömän paljon korkeammalla kun aikoinaan Liikkuvaa Linnaa katsoessa ja silti en joutunut pettymään yhtään. Elokuva oli humoristinen ja vakava samaan aikaan, nauratti ja välillä meinasi itkettää (noku ne robotit oli niin dawww). Musiikki oli kaunista, as always (kyllä, säveltäjä oli tässäkin Joe Hisaishi) ja tarinakin oli kiinnostavasti rakennettu kokonaisuus. Voin hyvin lämpimästi suositella kaikille Miyazakin ja kunnon perinteisten seikkailuelokuvien ystäville. Juonikin on sen verran lineaarinen, ettei tällä kertaa tullut pudottua kärryiltä missään vaiheessa. Loved it! (Tosin korvatulpat teatterissa ois ollu hyvä idea, koska äänet oli ihan stanallisen kovalla taistelukohtauksissa...)
Toinen Ghibli-elokuva jonka näin pari viikkoa sitten oli Sydämen Kuiskaus. Kyseessä oli ensimmäinen täysrealistinen animeleffa, jonka olen koskaan nähnyt. Visuaalisesti ihastuttava ja juonellisesti hyvin hillitty, mutta viehättävä. Arvostan ihan älyttömnästi sitä seikkaa, että periaatteessa tämän leffan olisi yhtä hyvin voinut toteuttaa näyttelijöilläkin, mutta oltiin kuitenkin tehty animaatioksi. Realistisia animaatioita ei ole läheskään tarpeeksi ja jos mulla olisi siihen kykyä, tekisin itsekin sellaisia! Tarina ei ollut mikään kovin tapahtumarikas, lähinnä kasvukertomus, mutta ainakin katsojilla oli hauskaa, kun sai nauraa meitä kaikkia "aikuisia" koskettaville koulujutuille. Oli hauskaa bongailla elokuvasta useita selkeitä viittauksia Ghiblin muuhun tuotantoon. Vaikka kokonaisvaikutelma leffasta jäikin hieman tapahtumaköyhäksi, pidin kovasti muutamasta elämäniloisesta kohdasta, jotka saivat suorastaan herkistymään (esim. se spontaani bändituokio). Lisäksi samaistuin suuresti päähahmoon: nuoreen tyttöön, joka kirjoittaa ensimmäistä kirjaansa ja visioi arkipäivinään niin vahvasti tarinansa sisältöä, että siitä tulee tärkein ja henkilökohtaisin asia hänen koko elämässään. That's some good writing! :) Yleisesti ottaen varsin viehättävä pikku elokuva, joka ei liene kuitenkaan sovi vain ja ainoastaan toimintapainotteisista animaatioista pitäville henkilöille.
Toinen Ghibli-elokuva jonka näin pari viikkoa sitten oli Sydämen Kuiskaus. Kyseessä oli ensimmäinen täysrealistinen animeleffa, jonka olen koskaan nähnyt. Visuaalisesti ihastuttava ja juonellisesti hyvin hillitty, mutta viehättävä. Arvostan ihan älyttömnästi sitä seikkaa, että periaatteessa tämän leffan olisi yhtä hyvin voinut toteuttaa näyttelijöilläkin, mutta oltiin kuitenkin tehty animaatioksi. Realistisia animaatioita ei ole läheskään tarpeeksi ja jos mulla olisi siihen kykyä, tekisin itsekin sellaisia! Tarina ei ollut mikään kovin tapahtumarikas, lähinnä kasvukertomus, mutta ainakin katsojilla oli hauskaa, kun sai nauraa meitä kaikkia "aikuisia" koskettaville koulujutuille. Oli hauskaa bongailla elokuvasta useita selkeitä viittauksia Ghiblin muuhun tuotantoon. Vaikka kokonaisvaikutelma leffasta jäikin hieman tapahtumaköyhäksi, pidin kovasti muutamasta elämäniloisesta kohdasta, jotka saivat suorastaan herkistymään (esim. se spontaani bändituokio). Lisäksi samaistuin suuresti päähahmoon: nuoreen tyttöön, joka kirjoittaa ensimmäistä kirjaansa ja visioi arkipäivinään niin vahvasti tarinansa sisältöä, että siitä tulee tärkein ja henkilökohtaisin asia hänen koko elämässään. That's some good writing! :) Yleisesti ottaen varsin viehättävä pikku elokuva, joka ei liene kuitenkaan sovi vain ja ainoastaan toimintapainotteisista animaatioista pitäville henkilöille.