Viimeinen aamu
Tuntuu vaan niin mahdottomalta käsittää, että tämä oli viimeinen aamu kun me moneen seuraavaan VUOTEEN (toivottavasti puhutaan vuosikymmenistä) herätään kotona siten, että pari karvapalloa nukkuu jalkopäässä tai tassuttelee naaman päällä. Jotenkin olen edelleen ihan varma, että joku tulee ja ottaa pikkuiset meiltä pois. Aina kaikki kissojen hoitamiset on olleet vain väliaikaisia, Figo ja Pele on olleet täällä pisimmillään kuukauden Annan häämatkan aikaan. Ei voi uskoa, ei vain voi käsittää, että me saadaan todella tästä illasta lähtien pitää Miska ja Mei Mei niiden koko elämän ajan. <3
Eilen siivottiin like there's no tomorrow, koska piti siivota nimenomaan kissatasossa eli matalilla alueilla, mikä tarkoitti mun osalta mm. saastaisen vessan muovimaton kulmien hinkkaamista tiskiharjalla. Nyt on kyllä talo niin siisti, ettei oo ollu tässä kuosissa sitten muuton. Sohvat tosin puuttuu edelleen. Ollaan istuttu jo kolmisen viikkoa olkkarin lattialla kolmen päällekkäisen patjan päällä. Vaan eipä se mitään, soon vähän ku retkellä olis. Ja kissojahan varmaan miellyttää, kun ihmiset on koko ajan samassa tasossa niiden kanssa. Sohvista en tosiaan tiedä koska tulevat. Ei mitään hajua onko serkkuni edes vielä ostanut itselleen uusia sohvia. Pitää grillata tänään, kun näemme sukujuhlissa ennen kissojen noutoa. Pitkä, tapahtumarikas päivä edessä ja nyt aamulla pitäisi vielä siivota loppuun. Meiltä menee taas iso kasa tavaraa verkkokellariin.
By the way, I has other happiness too. Sommittelun ja väriopin kurssista rapsahti myös täydet (mainitsinkohan jo, että valokuvauksesta tuli eka vitonen). I iz feeling accomplished. Mukavaa, kun oli niin kauhea alemmuuskompleksi koulun alkaessa, että nyt voi vähän rentoutua ja hyväksyä sen, että ehkä mulla ei oikeasti ole mitään hätää tällä alalla. En ehkä ole mikään Da Vinci, mutta ihan hyvin on koulu tähän asti sujunut. Erityisen mukavaa on saada nimenomaan käsin tehtävän taiteen kurssista vitonen. Mulla kun on niitä hirveitä piirtämiseen liittyviä komplekseja...
Olen nyt saanut luovutettua kaikki vaadittavat tehtävät, jopa yhden joka myöhästyi kaksi kuukautta ja onneksi mikään kurssi ei näihin myöhästymisiin tainnut kaatua. Siinäkin yksi taakka, joka putosi harteilta. Lisäksi olen iloinen, etten palauttanut sitä myöhästynyttä tehtävää aiemmin, koska syyhän oli se, että siitä ekasta versiosta oli tulossa ihan megapaska ja lopulta suutuin, ja päätin kuvata koko roljakkeen uudestaan. Tuli joku 50 000 kertaa parempi siitä versio kakkosesta, joten myöhässä tai ei, ainakaan ei tarvitse muistella ko. tehtävää harmitellen.
Typografia on muuten mielenkiintoinen aihe opiskella. Tunnin alussa olet ihan silleen "Ai joku Garamond, whatever, ihan tavallinen fonttihan se vaan on" ja viiden tunnin luennoimisen, kirjapainotaidon historiaan ja typografiateorioihin tutustumisen jälkeen päässä vilisee, silmät lasittuu ja näet Garamondin edessäsi elämää suurempana ja oot vaan silleen "My God! It's beautiful!".
Perse, mun kirjan taitto menee taas uusiksi. :)
Eilen siivottiin like there's no tomorrow, koska piti siivota nimenomaan kissatasossa eli matalilla alueilla, mikä tarkoitti mun osalta mm. saastaisen vessan muovimaton kulmien hinkkaamista tiskiharjalla. Nyt on kyllä talo niin siisti, ettei oo ollu tässä kuosissa sitten muuton. Sohvat tosin puuttuu edelleen. Ollaan istuttu jo kolmisen viikkoa olkkarin lattialla kolmen päällekkäisen patjan päällä. Vaan eipä se mitään, soon vähän ku retkellä olis. Ja kissojahan varmaan miellyttää, kun ihmiset on koko ajan samassa tasossa niiden kanssa. Sohvista en tosiaan tiedä koska tulevat. Ei mitään hajua onko serkkuni edes vielä ostanut itselleen uusia sohvia. Pitää grillata tänään, kun näemme sukujuhlissa ennen kissojen noutoa. Pitkä, tapahtumarikas päivä edessä ja nyt aamulla pitäisi vielä siivota loppuun. Meiltä menee taas iso kasa tavaraa verkkokellariin.
By the way, I has other happiness too. Sommittelun ja väriopin kurssista rapsahti myös täydet (mainitsinkohan jo, että valokuvauksesta tuli eka vitonen). I iz feeling accomplished. Mukavaa, kun oli niin kauhea alemmuuskompleksi koulun alkaessa, että nyt voi vähän rentoutua ja hyväksyä sen, että ehkä mulla ei oikeasti ole mitään hätää tällä alalla. En ehkä ole mikään Da Vinci, mutta ihan hyvin on koulu tähän asti sujunut. Erityisen mukavaa on saada nimenomaan käsin tehtävän taiteen kurssista vitonen. Mulla kun on niitä hirveitä piirtämiseen liittyviä komplekseja...
Olen nyt saanut luovutettua kaikki vaadittavat tehtävät, jopa yhden joka myöhästyi kaksi kuukautta ja onneksi mikään kurssi ei näihin myöhästymisiin tainnut kaatua. Siinäkin yksi taakka, joka putosi harteilta. Lisäksi olen iloinen, etten palauttanut sitä myöhästynyttä tehtävää aiemmin, koska syyhän oli se, että siitä ekasta versiosta oli tulossa ihan megapaska ja lopulta suutuin, ja päätin kuvata koko roljakkeen uudestaan. Tuli joku 50 000 kertaa parempi siitä versio kakkosesta, joten myöhässä tai ei, ainakaan ei tarvitse muistella ko. tehtävää harmitellen.
Typografia on muuten mielenkiintoinen aihe opiskella. Tunnin alussa olet ihan silleen "Ai joku Garamond, whatever, ihan tavallinen fonttihan se vaan on" ja viiden tunnin luennoimisen, kirjapainotaidon historiaan ja typografiateorioihin tutustumisen jälkeen päässä vilisee, silmät lasittuu ja näet Garamondin edessäsi elämää suurempana ja oot vaan silleen "My God! It's beautiful!".
Perse, mun kirjan taitto menee taas uusiksi. :)