Vielä on jätesäkkejä jäljellä
Mulla piti loppua duuni lopullisesti nyt vuodenvaihteessa, kun suurimmat asiakkaat päättivät vaihtaa siivousfirmaa (koska jossain ketjun kärjessä johto muuttui ja ilmeisesti niillä on jotain suhteita johonkin siivousfirmaan... en tiedä). Olin jo ehtinyt asennoitua siten, että teen hulluna töitä nyt Joulukuun ja sen jälkeen en hae muita töitä kevääksi, vaan panostan uuden vapaa-aikani tosi hyvännäköisen portfolio-sivun koostamiseen ja kunnon palkallisen harjoittelupaikan etsimiseen ensi kesäksi. Lisäksi olin päättänyt paikata elämästäni poistuvaa säännöllistä liikuntaspurttia (kolme kertaa viikossa 3h siivoamista hiki päässä ja painavien jätesäkkien roudaamista) aloittamalla kotizumban. Joo, olen tv-shopin uhri! Se ylipirteä zumba-mies hypnotisoi mut salsamusiikilla ja lupauksilla 1000 kalorin polttamisesta yhden tunnin aikana (yeah right...), joten ostin paketin syksyllä 2009. En ole töiden takia ihan rehellisesti sanottuna jaksanut käyttää sitä vielä mihinkään, koska ei ihan hirveästi inspiroi kuntoilla kotona kun tarttee paukkuja siihen, että jaksaa rampata imurin kanssa ylös ja alas portaita töissä ollessa.
Anyways, nyt sitten sain kuulla, että työt jatkuu ainakin maaliskuun loppuun asti. Ihan mahtavaa... tavallaan. Rakastan sitä, että saan vähintään kolme kuukautta lisäaikaa kartuttaa säästötilini saldoa, koska yritän parhaillaan kerätä rahaa kahden ja puolen vuoden päässä siintävää vamistumistani ja sitä seuraavaa isoa ulkomaanmatkaa varten. Toisaalta en rakasta sitä, että mulla ei tule olemaan melkein lainkaan omaa aikaa kevään alussa. Kaikki päivät menee koulussa ja useimmat illat duunissa. Ne päivät, jotka olen vapaalla töistä, menevät yleensä univelkojen pois nukkumiseen tai iltatunteihin tai läksyihin. En todellakaan muista koska olisin viimeksi ehtinyt tekemään jotain luovaa ihan vain itseäni varten. Kirjoittanut kirjaa, tehnyt jonkun musavideon tai jotain muuta mukavaa omakivaa. Ei vaan ole energiaa! Yleensä se vähä vapaa-aika mitä on, tulee käytettyä TV-sarjojen katsomiseen läppäriltä, koska se on paras tapa nollata aivot. Yleensä tulee myös nukahdettua yhden tai kahden jakson jälkeen. Mitään kauheita maratooneja ei kyllä ehdi pitää, ellei sitten pidä jotain GG:tä tai Frendejä taustalla, kun samalla animoi pöytäkoneella läpi yön seuraavan päivän flash-kurssin läksyjä!
Mutta hei! Kyllähän mä tiesin tämän hetken koittavan jo viime heinäkuussa, kun lyötiin M:n kanssa kättä päälle ja sovittiin, että nyt aletaan säästämään sitä isoa matkaa varten. Tiesin, että se tarkoittaisi seuraavan kolmen vuoden aikana hillitöntä säästeliäisyyttä, lisää töitä, vapaa-ajan vähenemistä ja kieltäytymisiä kieltäytymisten perään. Ja se on kaikki sen arvoista, jos sillä tavalla pääsee lopputavoitteeseen. Mä olen haaveillut tästä matkasta niin kauan. Ei se koskaan tule tapahtumaan, ellei sen eteen ala tekemään jotain.
Eli joo, keväällä siis jatkan siivoamista ja lupaan ajatella jokaisella lattialuutun vedolla ja jätesäkin nostolla, että "taas yksi askel lähempänä Jenkkeihin pääsyä".
P.S. Mä sain suoristusraudan synttärilahjaksi! Jahuu!
Anyways, nyt sitten sain kuulla, että työt jatkuu ainakin maaliskuun loppuun asti. Ihan mahtavaa... tavallaan. Rakastan sitä, että saan vähintään kolme kuukautta lisäaikaa kartuttaa säästötilini saldoa, koska yritän parhaillaan kerätä rahaa kahden ja puolen vuoden päässä siintävää vamistumistani ja sitä seuraavaa isoa ulkomaanmatkaa varten. Toisaalta en rakasta sitä, että mulla ei tule olemaan melkein lainkaan omaa aikaa kevään alussa. Kaikki päivät menee koulussa ja useimmat illat duunissa. Ne päivät, jotka olen vapaalla töistä, menevät yleensä univelkojen pois nukkumiseen tai iltatunteihin tai läksyihin. En todellakaan muista koska olisin viimeksi ehtinyt tekemään jotain luovaa ihan vain itseäni varten. Kirjoittanut kirjaa, tehnyt jonkun musavideon tai jotain muuta mukavaa omakivaa. Ei vaan ole energiaa! Yleensä se vähä vapaa-aika mitä on, tulee käytettyä TV-sarjojen katsomiseen läppäriltä, koska se on paras tapa nollata aivot. Yleensä tulee myös nukahdettua yhden tai kahden jakson jälkeen. Mitään kauheita maratooneja ei kyllä ehdi pitää, ellei sitten pidä jotain GG:tä tai Frendejä taustalla, kun samalla animoi pöytäkoneella läpi yön seuraavan päivän flash-kurssin läksyjä!
Mutta hei! Kyllähän mä tiesin tämän hetken koittavan jo viime heinäkuussa, kun lyötiin M:n kanssa kättä päälle ja sovittiin, että nyt aletaan säästämään sitä isoa matkaa varten. Tiesin, että se tarkoittaisi seuraavan kolmen vuoden aikana hillitöntä säästeliäisyyttä, lisää töitä, vapaa-ajan vähenemistä ja kieltäytymisiä kieltäytymisten perään. Ja se on kaikki sen arvoista, jos sillä tavalla pääsee lopputavoitteeseen. Mä olen haaveillut tästä matkasta niin kauan. Ei se koskaan tule tapahtumaan, ellei sen eteen ala tekemään jotain.
Eli joo, keväällä siis jatkan siivoamista ja lupaan ajatella jokaisella lattialuutun vedolla ja jätesäkin nostolla, että "taas yksi askel lähempänä Jenkkeihin pääsyä".
P.S. Mä sain suoristusraudan synttärilahjaksi! Jahuu!