(Untitled)

[varaani]

Jostain syystä, aina kun ajattelen tulevaa leikkaustani, mieleen nousee kuva vatsan päälle nostetuista suolista ja sitten terävät sakset, jotka leikkaa kahdesta kohdasta. Ja mä jotenkin ihmeellisesti "tunnen" ja "kuulen" sen tunteen ja äänen, mikä siinä leikkaustapahtumassa on. Se on (tietysti...) niinkuin leikkaisi saksilla raakaa lihaa. Tämä

Comments

[lost_clematis]

Onko se nyt sitten päätetty, että menet leikkaukseen?
Toivotan paljon rohkeutta siihen, jo nyt.
Ainoa, mitä voin sanoa lohduttaakseni (kuten tiedät, en juuri voi rauhoitella omien kokemusteni takia...) on, että ainakaan et tiedä leikkaustapahtumasta mitään. Et mitään. Eikä mieleesi voi nousta siitä edes mitään muistikuvia myöhemmin. Ja parasta on tietenkin olla ajattelematta, miten se konkreettisesti tapahtuu. Onneksi en itse tullut ajatelleeksi sitä ollenkaan silloin aikanaan, nyt jälkeenpäin ajattelen sitä välillä, mutta ajatus ällöttää minua(kin) niin paljon, että työnnän sen väkisin pois mielestä.

[varaani]

Päätetty on, mutta en oo mikään kiireellinen tapaus, joten se on todennäkösesti vasta syksyllä. Inhottavaa odotusta kun toivoisi sen olevan jo NYT. Onneksi mä tiedän sinun ja Weskun kokemusten lisäksi ainakin sen palstan annin, jolla kaikki menikin (ihmeteltävän) hyvin. Yritän ajatella aina sitä silloin, kun mieleen tulee sun kokemukset...:/ Mä kyllä vähän pelkään sitäkin, että mieleen sittenkin voisi nousta jotain muistikuvia leikkauksesta. Entä sitten kaikki ne ruumiistairtautumiskokemuskertomukset leikkauksien aikana... Noh, mutta mä oonkin vähän tällanen hörhö.;)
Kiitos rohkaisuista!! Miten itse nyt voit?

[lost_clematis]

Joo, totta kai suurin osa leikkauksista sujuu sen suuremmitta ongelmitta. Uskotaan, että sinä kuulut siihen joukkoon!
Ja siellä osastolla on ainakin tosi mukavia hoitajia ja rauhallinen tunnelma, se on ihan eri maailma kun (mun mielestä lähinnä helvetin esikartanoa muistuttava) gastron osasto. Vaikka näkymät ei tietysti ole yhtä hienot (4.krs).

Mulla ei ole edelleenkään sujunut kovin hyvin, ja kuntokin on ihan pohjalukemissa, kun en masennuksen takia jaksa oikein potkia itseäni liikkeelle. Kirjoittelin juuri viimeisistä ongelmistani palstalle, muistaakseni otsakkeen "Avannetta ei tarvitse pelätä" alle.