Himmeänsinisessä yössä
sateen solistessa kadun asfalttiin
havahdun niin polttavaan ikävään,
että tahtoisin olla kuollut,
kun kaikki minussa huutaa,
miten olisi voinut olla,
ja ohitseni liukuvat tyhjinä
elämän ruhtinasyöt:
Juna vapisee jalkojen alla,
liekit palavat kadun kiiltävässä pinnassa,
kameelin varjo kuvastuu erämaan taivasta
(
Read more... )
Comments 8
kaukaa metsästä kuuluu outo helistys kuin tähdet tippuisivat puiden alle
En muista enää kuin pätkiä vuosia sitten kuulemastani. Säkeistöstä toiseen kertoja huutaa, oot kuin kaikki mulle, etkä kuule sittenkään. Samanlaista epätoivoa kuin Waltarin tuotannossa, kai sitä on itselleen melankolisuus hiljalleen myönnettävä :>
Sä sykkyrässä nukut niinkuin sairas kaninpentu ja yhtäkkiä hätkähtäen heräät
ja kysyt "Et kai koskaan mieti kuinka meidän käy?" ja hiljaa hiuksias käteesi keräät.
Reply
Ja miten pelottavalla hetkellä tämän täältä löysinkään. Vanhojen päiväkirjakommenttien pitäisi kai antaa olla. Ja toisaalta ne ovat pelottavan terveellistä luettavaa... ettei totuus unohtuisi.
Reply
Reply
Reply
Reply
Reply
Reply
Reply
Leave a comment