Tartuin taas kaksin käsin vanhoihin albumeihin ja niistäs puolestaan tarttukin huisi jakamisen onni ja tarve. Tää entry on omistettu ihan puhtosesti lapsuudelle, isälle ja äidille. Ennen kaikkea kiitokseksi äidille (ja 2000-luvun syömälle kuvaussilmälle ja ysärifilmikameran muistolle). Äidille joka on rakastanut mua ja meitä linssinkin läpi!
(
Read more... )
Comments 10
Reply
ainii aattelin että lopetan sulle puhumisen nii ettei tulis ikävä
mut täytyy todeta että VÄHÄN HEIKKO TEORIA
Reply
Reply
Reply
Etenkin jos on siunattu sillä että vanhemmat on jaksanu/halunnu kuvata sua, siitä oon itte hirmu kiitollinen. On ihana välillä palata noiden albumien äärelle, pääsee jotenki käsiks omaan menneisyyteen ja tuntuu että alkas elää niitä hetkiä uusiksi. Tuntuu ihan kummalta ajatella ees miten hahmottas koko identiteettinsä tai muistonsa jos ei olis ikinä nähny kuvia.
Reply
(The comment has been removed)
♥ vermiss dich
Reply
ihania kuvia <3
Reply
<3___<3
Reply
(The comment has been removed)
Ihan babynä irvistelin ja sitte teini-iän kynnyksellä rupesin esittelee käsimerkkejäni. Siis tein tuttavuutta ja olin kovin ihastunut sormiini..........
Reply
Leave a comment