Pienenä

[vonderwall]

Pienenä kun oli

Comments

[viheliainen]

Muistan, miten joskus olin urhea ja uskalsin katsoa Nukkumatin hiekanheiton (kun aiemmin olin aina sulkenut tai peittänyt silmät sillä hetkellä) - sitten TAANNUIN enkä uskaltanut enää. >_<

Sairastaminen oli kyllä kouluaikaan parasta.

[vonderwall]

Nukkumatista näin joskus painajaisiakin.
Kääk.

Kyllä vain, jälkeenpäin mietittynä kouluaikoina parasta oli juuri sairastaminen. Ei ihme, etä elimistöni oppi sairastamaan niin paljon...

[lepaggoth]

Kuinkahan moni lapsuuden peloista oli lopulta sublimoitua kouluun menon pelkoa... Kolmannella en uskaltanut keskiviikkoisin mennä nukkumaan, koska en halunnut että torstai tulisi. Torstaisin oli puukäsitöitä heti aamusta kuudennen luokan kanssa, ja isot pojat olivat ilkeitä. Jos olin koululla liian aikaisin, jouduin odottamaan niitten kanssa opettajaa, jos olin koululla liian myöhään, opettaja oli ehkä ehtinyt lähteä luokasta takaisin hakemaan jotain opettajanhuoneeseen unohtunutta tavaraa ja jouduin taas yksin kuudesluokkalaisten poikien kanssa (=pienen maaseutukoulun iloja...). Keskiviikkoisin katsoin kaiken, mitä telkkarista tuli ja joskus heräsin siihen, että olinkin nukahtanut telkkarin ääreen ja äiti oli kantamassa minua sänkyyn. Jos heräsin siihen, en taas loppuyönä saanut nukuttua. Makuuhuoneen seinällä oli peili ja uskoin että siitä tulee hirviöitä ulos. Makasin peiton alla sykkyrässä, kädet ristissä ja rukoilin iltarukousta mahdollisimman pitkänä litaniana uudestaan ja uudestaan, kunnes käsien puristaminen aiheutti krampin

[vonderwall]

Varmasti monet pienet käsittämättömät ahdistukset ja pelot liittyivät nimenomaan siihen suoranaiseen kauhuun mitä joka-aamuinen kouluun meno aiheutti.
Lyödäänkö tänään päätä seinään vai varastetaanko vain pipo? Nauravatko opettajat minulle jos menen kertomaan? Nauravat. Ehkä minulla onkin kuumetta. Ehkä saan jäädä kotiin. Rakas Jumala, anna minulla olla kuumetta, edes vähän!
Pahinta olivat esitelmäpäivät. Silloin ei vielä tiedetty mikä on Paniikkihäiriö...

[lepaggoth]

Niinpä.

Itse en onneksi tainnut joutua pitämään esitelmiä ennen yläastetta ja siellä oli ammattitaitoisia opettajia jotka kehottivat jatkamaan ihan rauhassa jos joku jännitti. Ala-asteella oli yksi opettaja, joka ei tiennyt mikä on lukihäiriö tai piti sitä pelkkänä henkilökohtaisena vittuiluna itseään kohtaan. Yhdellä Kimillä oli lukihäiriö ja opettajalla oli tapana laittaa Kimi lukemaan ääneen, videoida sitä ja näyttää koko luokalle karjuen "katso nyt miten huono sinä olet". Käsittämätöntä, ettei sitä opettajaa ole vieläkään saatu viralta :P

[vonderwall]

No voi perse.:/
Kaikenlaista.
No meillä oli 4.-6.luokalla juoppo vanha äijäke luokanvalvojana, oli aina sijaisia, ja olin aina kauhuissani kun se ukko ite vaivautui paikalle. Sillä oli tapana mm. taputella pyllylle tyttöjä kun se oli hiprakassa töissä.
En tajua miten sitä katottiin läpi sormien.
Se lensi pihalle vasta KAAAAAAUUUAAAAN sen jälkeen...

Lukiossa meillä oli ihana äikänopettaja, semmoinen hippinainen. Hän perusti jännittäjille oman ryhmän, saatiin pitää esitelmät sen pienen ryhmän kesken, eikä ketään jännittänyt siellä. :o)
Ja muut tietenkin kadehtivat meitä kun meillä oli "erityisoikeus"...

[ecrythgirl]

Melkein "pelottavan" tuttuja tuntemuksia. Mutta tiedäthän sä sen. *halauksia monta*

[vonderwall]

Kiitos sinulle. ♥ :)

[hiekkapaperi]

Pidän aivan hirveästi sun tuonkaltaisesta tyylistä kertoa asioita. Runo oli surullisen kaunis, kauniin surullinen.

[vonderwall]

Kiitos, Seana. <)

[hiekkapaperi]

Raah :D Sano Siina vaa ;)

[fairytale_80]

muakin kiusattiin koulussa. :( ja jäätelöä en saanut koskaan kun kurkku oli vähänkään kipeä, se oli äidin mielestä pahasta! :/

[vonderwall]

*hali*
Höh! Nyt isona syöt sitte senkin eestä jätskiä. ^^

[fairytale_80]

niin syönkiii! :) harmi vaan kun ei ole pakastinta niin ei voi oikein kotiin ostaa.. :(

[vonderwall]

Sama juttu mulla. :/ Pitää syyä kaikki heti. ;D