Kärsitään taas se polte

[w1400]

Huhhah. Lintsasin eilen iltapäiväluennon, jotta saisin tehdyksi asioita jotka ovat odottaneet viikkokausia. Lopulta sain tehdyksi vain listan niistä, mutta alku sekin. Menin treeneihin, jossa kävi ilmi että tilaamamme 8-10 min sävellyksen sijaan saimme 26 min. Miten kellään voi olla pokkaa...? En tajua. Kantaesitysvelvoite ei totisesti päde, jos

Comments

[anonymous]

Minulla ei oikeasti ole mitään hajua syömishäiriöistä, olen ainoastaan hyvin vähän seurannut sivusta erään läheisen ihmisen sellaiseen sairastumista. Enkä tajunnut sitä juttua ollenkaan. Luultavasti olen päässyt parhaiten jyvälle näin blogien välityksellä, hieman lähemmäksi sitä ydintä. Eli en ymmärrä asiasta hölkäsen pölähtävää, enkä esitä voivani tarjota mitään apua tai ratkaisua tuohon juttuun. Yritän ymmärtää jotakin, mutta pahoin pelkään etten koskaan täysin voi...

Mutta minulle tuli vaan sellainen ajatus, että "musiikki? Voisiko se olla sellainen merkitykellinen asia?"

Voi hyvin, kuitenkin.

Mymskä

[w1400]

Hei kuule, ei tarvitse ymmärtääkään syömishäiriöisten ajatuksenjuoksua (hyvä vaan, heh, jos ei ymmärrä). Ja kommentteja ja ratkaisuehdotuksia otan ainakin vastaan avoimesti enkä loukkaannu, päin vastoin olen iloinen jos joku niitä tarjoaa!

Musiikki oli mulle yhdessä vaiheessa elämä, tai siis kuvittelin niin, mut sitten tuli ihan liikaa paineita ja lopetin soittamisen. Nyt aina välillä soittelen, nimenomaan siis soittelen, enkä ota sitä vakavasti. Laulu on mulle kyllä tosi tärkeä, tärkein ehkä instrumenteistä, ja se saattaisi olla yksi varteenotettava ehdokas merkityksellisistä asioista puhuttaessa. Mutta mulla ei valitettavasti ole enää tämän ikäisenä mahdollisuutta keskittyä laulamiseen niin täysillä että siitä saisi ammatin, enkä ole kuitenkaan ihan varma haluaisinko. Muusikkomaailma on kovin julma ja paineensietokykyni vaillinainen. Varmasti se on kuitenkin mulle tärkeää, musiikki siis ylipäätään, läpi elämäni, se on selvä!

Kiitos, voi sinäkin hyvin!

[anonymous]

"Nyt täytyy yrittää löytää jotain yhtä suurta, jotain joka veisi voiton jopa syömishäiriön tuomasta merkityksellisyyden tunteesta."

Tämä on muuten niin totta, ainakin myös minun kohdallani. Olen ollut syömishäiriöinen lähes koko elämäni (alkanut jo pennusta, jolloin sitä ei itse hallinnut, koska pakkotettiin syömään eikä määrään voinut vaikuttaa tai sitten ei annettu ruokaa, kun oli nälkä jne.) ja siitä eroon "oppiminen" on todella vaikeaa.

Se on ollut niin keskeinen asia aina elämässä ja myöskin lihavuuden pelko (siis omassa kehossa) on ollut aivan sairaalloinen. Itse olen alkanut päästä myös sellaiselle "tasolle", jossa syömisten ja grammojen merkitys hieman hellittää. Minullakin on tapana aamuisin peilata juuri keskivartaloa ja tutkia onko muutoksia edelliseen päivään jne. Tunnustelen myös luita ja nikamia, mutta enää se ei ole niin pakonomaista.

Minulla on jopa päiviä, kun ajattelen että voisin olla ihan ok näin (normaalipainon alarajalla). Ehkäpä siitä tulee joskus vallitseva tila. Paljon tsemppiä sinulle oivallusten kanssa!

[w1400]

Kiitos kullanarvoisesta kommentistasi!

On hieno homma että syömisten merkitys on alkanut hellittää, Elegia. Kuvailemasi body-checking on ollut itsellenikin tuttua, mutta nyt se alkaa olla menneen talven lumia (hahaa, kuka nyt läskejä haluaisi näprätä). Toivottavasti joskus pääsisit näistä ongelmista sen verran irti että aineenvaihdunta ja kroppa muutenkin löytäisivät biologisen normaalipainonsa. Eh, anteeksi, kuulostan aivan Lapparin opetuslapselta... Oon vaan alkanut uskoa entistä enemmän siihen että meillä jokaisella on se luontainen koko (ja paino) jossa juuri meidän kuuluu olla, ja jossa etenkin on hyvä olla. Niinhän se taitaa mennä muillakin luontokappaleilla. On se toisaalta aika jännääkin kun päivät ei kulu enää kaloreiden laskemisiin ja tutkimisiin, painoindeksitaulukoissa seikkailuihin ym. yhtä ahdasmieliseen.

Tsemppiä myös sinulle!

[anonymous]

Moikka. Ilmottaudun lukijaksi ja kerron samalla että sulle on palkinto mun blogissa http://yhtavuoristorataa.blogspot.com/ :) Linkitin sut myös muuten vaan, käy kertomassa jos se ei sovi.

[w1400]

Tervehdys, ja tervetuloa lukijaksi!

Kiitos palkinnosta, ja linkityksestä :)

[w1400]

Kiitos että jaoit kokemuksesi. Toivottavasti huomaan saman itsekin jossain vaiheessa.

[anonymous]

Mahtavaa pohdintaa (oma lehmäkin ojassa ->)! Mua alkoi suorastaan vituttaa tänään, kun tajusin, että mulle noi muut sairaudet ovat vähän samanlainen asia: enhän mä nyt terve voi olla, koska sitten en enää saisi sitä samaa huomiota... Huoh. Miten nöyryyttävää ajatella niin ja MYÖNTÄÄ se asia. Nyt kehtasin sanoa, kun luin sun tekstin.

v.

[w1400]

Musta on aika ymmärrettävää että susta tuntuu vastaavalta kun ajattelee sun lähimenneisyyttä. Tuskin sun elämässä on hirveästi ollut muita yhtä järkälemäisiä asioita kuin kaikki se mikä noiden sairauksien piiriin kuuluu. Ei siinä mun mielestä ole mitään nöyryyttävää. Hyvä et sanoit!

[ext_120983]

Mikäs kampanja tuo on? Menin sylin sivuille ensimmäistä kertaa varmaan reiluun puoleen vuoteen ihan vain katsomaan mikä tässä on kyseessä, mutten löytänyt...

[w1400]

Doven mainos on tuo.