Lueskelin tuossa juuri
paleannin kirjoitusta siivoamisesta ja selailin hänen linkittämäänsä organisaatioblogia. Miten sattuikaan - olen itse miettinyt vastaavansorttisia asioita tässä viime aikoina. Osuin nimittäin pari kertaa tuossa loppuvuodesta sen nelosella (?) pyörivän Himohamstraajat-dokudraamasarjan kohdalle. Huhhuh! Ei ole onneksi itsellä vielä
(
Read more... )
Comments 19
Reply
Nyt sitten kysymys hörhöpiirin SW-ikäisten naperoiden vanhemmille - onko käyttöä joillekin julisteille? Menevät roskiin, jos ei joku sano hep jossain vaiheessa tässä piakkoin. On siis kyseessä jotkut näiden uusien leffojen aikaisten leffalehtien julisteet.
Samaan syssyyn - haluaisko joku vanhoja Portteja / Tähtivaeltajia? Tuskinpa, kun kaikilla varmaan on jo kokoelmansa, mutta varmistanpa silti ennen kuin heitän pois.
Mun pitää selvästi useammin juoda törkeä määrä kahvia sunnuntaina. :D
Reply
Mutta julisteet ja lehdet ovat aina keräyksessä. Ne säilytetään valikoivasti.
Reply
Mutta julisteet, mä pistän ne jemmaan ja annan sulle, kun seuraavan kerran nähdään. Vaikka nekin sulla kaikki varmaan on, ne kun on noista Empireistä ja Total Filmeistä.
Reply
Nyt lähtee raa'alla kädellä. Spinit ovat toistaiseksi ainoat, jotka säästyvät. Ja nekin voivat sitten itse päätoimittamiani numeroita lukuunottamatta seuraavan raivauspuuskan iskiessä olla vaaravyöhykkeellä. :D
Reply
Reply
Mä olen jo kirppiksellä myynyt joitakin vuosia sitten mm. sellaisia pikkuesineitä (kuten posliinieläimiä), jotka olivat mulle ala-asteella (!!) tosi tärkeitä. Mutta mitä mä niillä nyt tekisin? En mitään. Ei mulla ole kiinnostusta täyttää kaikkia vapaita pintoja kasarikoristesälällä. Ja niinpä nekin ennen rakkaat esineet saivat uudet omistajat. Hyvä niin.
Noi taulut on varmaan aika hankalia. On helpommin sanottu kuin tehty esimerkiksi joku sellainen ratkaisu, että valitsee kummaltakin kaksi tai kolme merkityksellisintä lempiteosta ja vaikka sitten myy loput. Ei se kuitenkaan ihan niin helppoa ole. Puhumattakaan siitä, jos puoli sukua ottaa nokkiinsa, jos taulut häviävät perheestä.
Tsemppiä myös sun projektiin - vähän kerrallaan! :)
Reply
Sehän siinä onkin, että sitä elää elämäänsä ihan tyytyväisenä edes muistamatta, että omistaa jonkun tietyn muistoesineen. Vasta, kun se tulee vuosien jälkeen laatikosta tm. vastaan, muisto aktivoituu ja sitten sitä kuvittelee, että tämä on pakko säästää.
Öh, eikö tämä ole juuri se syy, miksi ne esineet säästetään? Että juuri niitten avulla ne muistot löytyvät mielen syövereistä? Mä ainakin säästän monet ns. hyödyttömät esineet juuri sen vuoksi, että ne ovat keino tuoda ne tietyt muistot pintaan aika ajoin. Ne muistot, joita en halua unohtaa. Se, että mulla olisi valokuva niistä jossain tiedostossa, ei auta asiaa, koska niitä kuvia ei tule välttämättä katsottua samalla tavalla kuin jos konkreettisesti kaivaa tavaroita kaapeista ja laatikoista ja törmää sattumalta muistoihin. No, mä olen hamsteri muutenkin. Enkä voisi ikuna heittää pois Mirriä ja Luppakorvaa, vaikka niistä olisi sata kuvaa! ;_;
Reply
Reply
Reply
Eikä tämä nyt sitä tarkoita, että mä olisin joku ihan juureton ja muistoton ihminen, kun siivoan nurkkiani - mä vaan en halua säästää nurkissa alakouluaikaisia roinia. :D
Mitä tulee tuohon yhdistysten kirppariloosimeininkiin, sitä mä en halua. Siis mulle suuri osa kirppishomman ilosta on se, kun saa itse ruksia listalta, että mitä on mennyt kaupaksi ja mitä ei. Jotta tämä onnistuu, mun on oltava myymässä itse, omassa loosissa. Sitä varten sitten vaikka vähän odottelenkin aikataulun väljentymistä. :D
Reply
Reply
Reply
Leave a comment