(no subject)
Tämän kirjoittaminen ei ehkä ole mikään kaikkein paras ajatus. En haluaisi ajatella tätä. Mutten voi muutakaan. En tule saamaan unta ennen kuin saan tämän pois mielestäni. Vaikka tuskin saan tämän jälkeenkään.
Sitä... on vain niin vaikea hyväksyä, vaikka olin lähellä nähdä sen omin silmin. Miki-san... toivottavasti hän tulee vielä kuntoon. Vai olisiko meidän oikeasti pitänyt vain tappaa hänet? Olisiko se ollut helpompi kohtalo, kuin elää näin; taistelun ja pelon kierteessä? Ei, en usko, että olisin ikinä pystynyt siihen. Tällä hetkellä en tiedä, pystyisinkö nostamaan asetta edes kunnollista noitaa vastaan. Vaikka tietysti minun olisi pakko, jos haluan pysyä hengissä, mutta... entä jos he sittenkin yhä pystyvät ajattelemaan ja tuntemaan jotain, kamalien tekojensa ja karmivan ulkonäkönsä allakin? Tosin jos niin on, olisiko tappaminen armeliaampi kohtalo? En haluaisi itse elää koskaan sellaista elämää, mutta toisaalta kuoleminen...
Nnnh, tämä on vaikeaa! Miksi sen piti muuttua tällaiseksi? Ei Puella magina tähänkään asti ole aina helppoa ollut, mutta jos sitä pitää nyt tehdä veitsi kaulalla? Onneksi voin - tai ainakin luulisin, että voin - puhua Mizuno-sanille nyt, jos se käy kestämättömäksi. Kaiken tämän keskelläkin... En tunne olevani enää aivan yhtä yksin. Minun ei olisi pitänyt murtua sillä tavalla, mutta ehkä se rikkoi jotain väliltämme. Minusta tuntuu, että voin luottaa häneen. Ja Miki-san ja Kaname-san olivat myös mukavia. Miki-sanilla taitaa myös olla jollakin tapaa... pehmentävä vaikutus Sakura-saniin, joten ehkä saan joskus vielä yhteyden taas häneenkin.
Akemi-san... Tämä uusi versio hänestä on hyvin paljon pidettävämpi kuin muistamani. Tosin Miki-sanin puheiden jälkeen minun on jälleen vaikeampi rentoutuakaan hänen seurassaan. Jos se kaikki on sittenkin vain esitystä, niin vaikea kuin sitä onkin uskoa.
Mikä toi mieleeni... minun olisi kai pakko kertoa heille jotain huomenna siitä, mitä yöllä tapahtui. Miki-san tuskin on vielä tarpeeksi kunnossa siihen ja muita he eivät tunne. Kaname-san on varmasti huolestuksesta sekaisin, ei hänen voi antaa odottaa siihen asti, että Miki-san pystyy kertomaan itse. En vain tiedä, mitä minun pitäisi heille kertoa. Totuus? Totuuden sanotaan olevan aina paras, mutta jos sen tietäminen aiheuttaa näin paljon tuskaa... olisiko vain paras säästää heidät siltä? ... Ei, heidän on ymmärrettävä, kuinka tärkeää Soul Gemin puhdistaminen on. Vain siten voimme välttää tämän toistumisen. Sen kertominen tulee olemaan vaikeaa, mutta se on tehtävä. Ainakin heillä on toisensa auttamassa sen kestämistä.
Mutta sekään ei ole viimeinen ongelmamme. Meitä on nyt viisi hyvin pienellä alueella. Soul Gemin pitäminen kirkkana oli melko helppoa yksin ja vielä kahdestaankin. Mutta yhdestä Grief Seedistä riittää tuskin lainkaan viidelle. Ja nehän ovat vain muuttuneita Soul Gemejä. Kuinka voisn enää käyttää sellaista?! Varsinkin, kun joudumme täällä käyttämään taikuuttamme koulunkin vuoksi voimienkontrollissa. Ehkä voisimme saada siitä vapautuksen tämän takia? Vai pitäisikö meidän jakautua pienempiin tiimeihin ja jakaa löydetyt noidat? Kai meidän on puhuttava asiasta sitten, kun olemme kaikki valmiita siihen.
... Ehkä minun pitäisi jo lopettaa tämä ja edes yrittää nukkua. Löydän vain lisää ongelmia, jos jatkan ja tuskin jaksan kantaa entisiäkään.