En osaa ihan kuvailla, kuinka paljon pidän tuosta sumusta, joka käärii koko kaupungin pehmoiseen siniharmaaseen villaan joka yö silloin, kun aamu alkaa sarastaa. Kosteus herättelee mullassa vihreitä asioita ja ensimmäiset lokit huutavat.

Henki kulkee paremmin ja ajatus rauhallisemmin. Kulmat, omien, muiden ja maailman, ovat pyöreämpiä.

Geez, friends! Everything has been so very sucky recently, but you can never be too grateful for fantastic people in your life who look after you when the sky is falling smack dab on you ( Read more... )

In the past days I've learned to appreciate the small moments of respite. Even if everything is kind of awful, then, out of nowhere you get a moment in which things are kind of alright. You don't think about what has happened, you don't think about the scary future stuff, you're just there, on the couch with a book and a cup of tea, and you're ( Read more... )

Aurinko paistaa ja aamu on minun. Vein peitot korkealle ylös parvekkeelle tuulettumaan. Ulkona on vain muutama aste lämmintä, ja aurinko näyttää kirkkaammalta Kruununhaan katoilla ( Read more... )

Ulkona sataa. Otin töistä sairaslomaa selvitäkseni flunssasta kerrankin kunnialla. En taida tosin olla tarpeeksi kipeä nukkuakseni - niistän, juon kuumaa vettä sitruunalla ja hunajalla, selailen hajamielisesti Ashberyn runoja, leivon täytekakkua ja unelmoin muutosta puutaloon. Hyvä päivä, considering.

Fiat 500s, perfume of lemons, slow food, striped parasols, breakfasts on the porch, pitch-black espressos, bad Italian, Esther Williams swimsuits, old bicycles, lavender, cornetti (warm from the oven so that the sugar coating sticks to your teeth), Vespas, gelato, sun, thunderstorms, violins, Alfa Romeo with the top down, taking photos, cats and ( Read more... )

Matti Johannes Koivu soitti haikeita lauluja pilvistyvällä torilla. Kaupunginteatterin varisparvi lensi suurissa kaarissa lähestyvän sateen tieltä.

12:35 Aino ( Read more... )

As much as the current situation hurts, it has brought good things, too ( Read more... )

Tänään pidän ehkä eniten sumutorven huudosta, Yrjönkadun pehmeästä loiskeesta, oranssista väristä, Pojasta, joka nauraa niin, että kyyneleet valuvat valtoimenaan, sumusta kantautuvista lokinhuudoista, vaellussukista, valokuvaajan kylmistä sormista ynnä hitusen maustetusta ranskalaisesta vihreästä teestä.