Täällä ollaan. Sansibarin matkasta on jäljellä muisto vain ja kielen päällä viipyilevä malarialääkkeen vastenmielinen maku. Joka kerta hätkähdän, kuinka kaukaisia nuo kaukaiset maat onkaan. Yhtenä hetkenä voi istua valkoisella hiekalla ja katsoa, kun päivät ja brittituristit lipuvat ohitse, seuraavana sitä onkin jo Munkkivuoressa, ulkona on 13 ( Read more... )

Oodi kropalle. (Kroppa, typerä sana. Onko muita vaihtoehtoja? Keho? Ruumis? Fyysinen minä ( Read more... )

En kestä lukea Nytin listaamia 140 syytä rakastaa Helsinkiä ( Read more... )

Kauppalistassa lukee ( Read more... )

Mun piti kirjoittaa jonkin sortin yhteenveto vegaanisesta tammikuustani*, mut ei siitä tullut mitään, kun mun mieltä kaihertaa nyt kaiken muun yli jyräävä ongelma:

Kampaaja-aika. Huomenna. Kello yksi.
Kuten aina, lykkäsin ajan varaamista a i v a n l i i a n k a u a n. Se, mikä oli vielä marraskuun lopussa hyvä leikkaus, on enää muisto vain. ( Read more... )

Muistelisin kirjoittaneeni jo muutama vuosi sitten, että olisi ihan ok, ettei elämä hengästyttäisi koko ajan niin paljon ja että olisi mukavaa, jos edes joku asia tapahtuisi ajoissa ja suunnitellusti. No, uusimmaista vuosikymmentä on eletty pian vuosi, ja kujeet ovat edelleen samat. Vaikkei kaikenkattava hälläväliäasenteeni olekaan vielä johtanut ( Read more... )

Yksin kotona. Ei suju kovin hyvin ( Read more... )

Löysin eilen 20 euroa maasta. Sellainen saa kenet tahansa tuntemaan itsensä onnekkaaksi. Löytörahan voi surutta tuhlata sen olematta pois mistään muusta. Mieluiten mahdollisimman nopeasti, ettei se vahingossa mene sähkölaskuun tai vessapaperiin ( Read more... )

Huomasin just, että eräs postikortti, jota oon hautonut v u o s i a piironginlaatikossa, koska se on a i v a n  l i i a n  i h a n a lähetettäväksi, on jossain vaiheessa näiden vuosien 1998 ja 2010 välillä muuttunut aika hirvittäväksi. Kuvassa keveämekkoinen keijutyttö nyppii öljymaalikukkakedolla terälehtiä. Kortin yläreunassa kiemurtaa arvuuttelu ( Read more... )

Tää viikonloppu on jostain syystä tuntunut kestävän ainakin viikon. Ei haittaa, kyllä juhlissa voisi juosta kauemminkin. Ja torkahdella elokuviin. Ja kattaa neljän ruokalajin aamiaisia (oliko niitä aamujakin tosiaan vain kaksi?) edellisen päivän herkuista.

Mutta miten helvetissä mun sähköpostilaatikkoon on voinut tällä välin kasaantua 64 lukematonta ( Read more... )