Pikapostauksena asemalta todettakoon, että olen stalkkereista ammattimaisin. Tai ainakin ammattimaisimmasta päästä.

Totesimme pitkällisen kollegiaalisen mietinnön jälkeen, että todellista gnosista on se, että osaa määritellä lauseen ⲦⲈⲤϨⲒⲘⲈ ⲈⲚⲔⲈⲢⲰⲘⲈ ⲦⲈ ilman, että "tämä nainen" muuttuu suomennoksen tiimellyksessä "toisiksi miehiksi ( Read more... )

Tänään taisi pöivöni pelastaa ratikassa pikkulapsi, joka keskusteli äitinsä kanssa seuraavaan tapaan ( Read more... )

Huomaan että olen tehnyt livestäni taas oman hurmaavan itseni tarvitseman kuonalaatikon, johon kipataan sitten ihan pelkkää paskaa ( Read more... )

Aropupumaisia parkour-yrityksiä kahvipyödän ylitse kun joku uhkasi tulla kohti. Milloin minusta tällainen tuli ( Read more... )

Akateemista voyerismiä kahvikupin äärellä lasiseinien suojissa. Ostettaisiinko vielä teatterikiikarit, näkyisi vielä paremmin?

Oikeasti, missä formaldehydissä minua on viimevuosi säilytelty? Parasta tässä on se, että tiedän kyllä täsmälleen aina mitä muiden pitäisi tehdä, mutta itse olen kyllä täysin kykenemätön yhtään mihinkään.

Nyt kun alan pikku hiljaa itse päästä yli siitä, että tuolla valtion poikakoulussa ei kukaan enää kaipaile, niin julkistettakoon nyt suurille kansanjoukoille yhteisesti ja erikseen, että olen kotiutunut Suomen Puolustusvoimien palveluksesta päivämäärällä 4.7.2008 ( Read more... )

Minä ( Read more... )

Taidan pitää isoäideistäni. Siitä wtf- kohtauksesta jonka jokin pikku kasuaalinen toteamus aiheuttaa. Seuraavassa erittelen tämänkertaista ( Read more... )

Onhan absurdi olo taas. En nähnyt ihan tällaiseen tulevaisuuteen kauniina ja rohkeana lyyseolaasena vaikuttaessani, mutta enpä nähnyt paljoa muutakaan during those elysian years. Olen vain yleisesti hämmentynyt siitä että viikko sotilaspappien, kenttärovastien ja uskovaisten ammattisotilaiden (!!!) sekä kymmenen kanssa vain toimii. Olen erittäin ( Read more... )