Oi jos osaisin kirjoittaa; löytäsin ne sanat, tyhjentävät merkitykset, hukkuneet ajatukset ja hukassa olevat lauserakenteet. Haluaisin tämän kaiken ulos itsestäni ja muotoon, jossa voisin tarkastella sitä. Piirtää sille rajat ja rikkoa ne. Hahmottaa, ymmärtää, selittää, kritisoida, hallita.

Olen vailla keinoja ( Read more... )

Ihastumisen tunteet haalistuvat, rakastumisen ei. Ainakaan vuodessa. Kahdessa kylläkin, tai puolessatoista. This is what I got to do.

Edit. Koska elonmerkkejä.

Dear God please help me.

Kun pistän korvatulpat, se vain voimistuu.

Kirjoitan itsestäni, itselleni.

Silti tämä teksti ei sovi eikä muotoudu tai sovellu siihen tarkoitukseen. En pysty päästämään irti tavoitteiden asettamisesta, joka osaltaan tässä kirjoittamisessa näkyy valtavana paineena - ja on tietysti kovin epätarkoituksenmukaista. Tämä herättää ristiriitoja ja ahdistusta: En kykene tähänkään.

Olen viime ( Read more... )

Keskustelin muutama kuukausi sitten terapiassa mahdollisesta ihastuksestani kaveriini. Tai minä puhuin ja selitin: Analysoin tilanteita ja tapahtumia, jotka saattoivat johtaa tapahtuneeseen.

Punaisena lankana kuitenkin ollen se, että kaikki on selitettävissä ja järkeiltävissä. Tunteilla sinällään ei ole merkitystä. Nousseet tunteet vain ilmentävän ( Read more... )

Asetan itselleni rajoja. Rajoja toiminnan suhteen, rajoja ajankäytön suhteen, rajoja tunteiden ja niiden ilmentämisen suhteen. Rajoitan itseni ajoittain kohtuuttomasti.

Ja siksi; kuinka hankalaa tämä kirjoittaminen onkaan. Tiedän, ettei tekstejäni lue kukaan muu kuin minä, mutta silti toimin ja asennoidun (niin pelokkaasti) kuin joku ulkopuolinen ( Read more... )

Käyn terapiassa.

Edelleen ( Read more... )

3.4.2018.

Yritän kirjoittaa, ajatukset ahdistaa. Ajatus kirjoittamisesta ahdistaa. Kaikki ahdistaa aina.

Itsesensuuri. Pelkään, mitä kirjoitukseni saa itsessäni aikaan. Pelkään, mitä kirjoitan ja miten kirjoitan.

No, pääsinpä alkuun.

Jos voisin, haluaisin kertoa ja kirjoittaa itsestäni; menneestä kymmenestä vuodesta. Onnesta ja epäonnesta. ( Read more... )

Mennyttä takaisin ei saa, sen oppinut oon
muuta en paljoakaan.

I love the stars, the dark, the moon, the satellites.
This is when I write, so how could I fear the night?
Instead it's when a glimpse of light appears. The projection is what I fear.