(Untitled)

Nov 24, 2005 17:31

Äidinkielen tunnilla aikaan saatua:

"Kauniit ihmiset"

Humisee.
Liekit lepattavat
leijuvat
kultaiset oksat.

Sifonki hyräilee ilmassa
jasmiinituulessa
perhonen väräyttää siipeään.

Nousee myrsky.

Opettajan mukaan tämä kuva pessimistisellä tavalla porvarillisen, teennäisen idyllin hajoamista...

Leave a comment

Comments 5

sofiia November 24 2005, 18:38:06 UTC
Esteettinen elämys, sellainen, että katsoo ihmistä katsomasta päästyään, ja tuntuu silti, ettei näe riittävän hyvin. Niin kuin silloin pienenä, kun rutistin lelupossuani niin lujaa kuin jaksoin ja itkin, kun en jaksanut rutistaa kovemmin. Osuu, uppoaakin. Mutta ota lainausmerkit pois nimestä.

Reply

aristocratos November 25 2005, 18:30:54 UTC
Tapoit juuri minut sentimentaalisuuskohtaukseen tuolla possuanekdootilla.

Reply

sofiia November 26 2005, 21:58:15 UTC
Ole hyvä. Sentimentaalisuus on kaunista.

Reply


aristocratos November 25 2005, 13:34:53 UTC
Diagnosis: Tässä on kysymys kroonisesta nobiliteetistä, ja tuo perhospastissi on aika häpeämätön. Ruton toimiva, mutta sangen häpeämätön.

Reply

clion_roma November 27 2005, 06:50:08 UTC
Intertekstuaaliset viittaukset ovat täysin sallittuja... Tulee mieleen eräs kirjallisuusessee, joka lainasi Dantea...

Reply


Leave a comment

Up