Saapui syys. Niin tapahtuu joka vuosi. Luulin, että tänään olisi alkanut myös työ, mutta minua tarvitaankin vasta huomenna. Siispä tänä elokuun viimeisenä maanantaina minulla onkin aikaa maata sängyssä, katsoa The Night of-sarjan päätösjakso, suunnitella salillemenoa (illalla menen, illalla menen), kontemploida elämää ( Read more... )

Ihminen on halutessaan vapaa.
Näin sanoo etuoikeutettu ihminen, jolla mahdollisuus ajatella ja kokea näin. Kiitos elämä etuoikeuksista, kiitos persiljasta jota oliiviöljyisen ruuan sekaan silputa, kiitos kaikesta runsaudesta ja yltäkylläisyydestä jota on tarjolla koko ajan niin paljon että on vaikea uskoa miten sitä aina ei huomaa ( Read more... )

Kävin klassisen musiikin konsertissa Musiikkitalolla. Sa sieltä löydät Suomen hyvinvoivat eläkeläiset sekä suolaisen hintaisen leivoksen (makeaa oli). Konserttisalin ilmassa leijailee päihdyttävä määrä parfyymeja. Kontrabassot makailevat tyyriin pulleakylkisinä odottelemassa orkesteria ja yksinäinen harpisti virittelee soitintaan. Onko kukaan ( Read more... )

Töissä projektorin valo piirtää savuisen hämärän huoneen ilmaan pyörivän käytävän, jonka sisään haluaa mennä, koskea käsillä olemattomia seinämiä. Öissä rakastaja painautuu minuun, minä häneen, eikä kysymys ole enää ihosta ja meistä, vaan voimasta joka avaa lukot ja ovet, kaataa seinät, ulottuu meriin ja taivaankansiin, pimeä on valoa ja myrskyssä ( Read more... )

Aina tulee päivä uus ( Read more... )

Free fall
is falling but at least it’s
free. I don’t even know
whether I jumped or was pushed,
but it hardly matters now
I’m up here. No wings
or net but for an instant
anyway there’s a great
view: the sea,
a line of surf, brown cliffs
tufted with scrub, your upturned
face a white zero.
I wish I knew
whether you’ll catch or watch.

(Margaret Atwood

Unessa kohtaan hämärässä rapussa täysin valkoisiin pukeutuneen hahmon, joka pelottaa minua niin, että riuhdon itseni valveeseen. Päässä pyörii, istun pimeässä huoneessa sängyssäni, mutta aivan kuin kaiken materian yllä olisi käärmemäiset suomut, jotka muodostuvat kullanhohtoisista mikrosirumaisista komponenteista. Minne tai mitä tahansa katson, ( Read more... )

Aamulla herään ilman herätyskelloa. Kuuntelen vieressäni nukkuvan ihmisen hengitystä, katson hämärässä vaaleaa tukkaa joka peiton alta pilkottaa. Kaivaudun kylkeen, pussaan niskaa, silitän varpaallani lämmintä nilkkaansa. Tämä on minun elämäni, tätä se on nyt. Kohta nousen, keitämme kahvia, syömme aamiaista, toivottavasti emme riitele. Sitten menen ( Read more... )

Mistä tulee olo, että seisoo jäälautalla ja lipuu etäämmälle kaikesta: niistä rannoista ennen kuin murtui irtautui, itsestäänselvästä maasta jalkojen alla. Nyt pidätän henkeä. On liike, muttei suuntaa ( Read more... )

Kirjoittelen odotellessani ruuan lämpiävän uunosessa. Söin tosin jo mahan miltei täyteen tajunnanräjäyttävillä TERRASIPSEILLÄ, joita löysin Ruoholahden K-marketista, tuosta saatanan runsaudensarvesta, josta ei koskaan pääse ulos parin ostoksen kera. TERRASIPSIT ♥ Mm. PUNAJUURI- ja BATAATTILASTUJA pitää pussi sisällään! ♥ Kerrankin normaaliversiota ( Read more... )