”Äiti, voiko ulos vielä mennä?” kysyn tiiraillessani lumista etupihaamme. Seison korkealla jakkaralla, jotta ylettyisin katsomaan ikkunasta ulos. Ulkona alkaa olla jo pimeää, mutta en jaksaisi olla sisällä ja leikkiä pikkusiskon kanssa, kun ei se kuitenkaan ymmärrä mitään minun leikeistäni. Äiti istuu pöydän ääressä lukemassa lehteä ja kohottaa ( Read more... )

Hehku

Aamuauringon ensimmäiset säteet kurkistelevat varovasti verhojen raosta, kuin miettien uskaltaako häiritä huoneessa nukkuvaa miestä. Mies värähtää hiukan, kun valo hiipii hänen kasvoilleen. Hitaasti silmät aukeavat ja kestää hetken, ennen kuin katse tarkentuu. Liikkeet ovat raukeita, kuten yleensäkin aamuisin, kun mies nousee istumaan ja ( Read more... )

Onneni on sade

Ulkona sataa. Istun ikkunalaudalla ja tuijotan ruudulla kisailevia vesipisaroita. Pisarat ovat olemassa vain hetken, sitten ne sulautuvat suurempaan kokonaisuuteen. Näyn kauneus saa hymyn nousemaan huulilleni. Sade saa minut aina hymyilemään. Kun aurinko paistaa, ihmiset ovat onnellisia ja elämä mallillaan.

Mutta ei minun ( Read more... )

Heikkous

Kello tikittää. Tuijotan kattoa ja yritän estää kyyneleitä valumasta poskilleni. Melkein kuulen hänen hellän äänensä korvani juuressa ja kevyen kosketuksen otsallani. ”Älä itke, rakas”, kuviteltu ääni sanoo.

Mutta se saa minut räpyttelemään silmiäni entistä enemmän. En halua itkeä, sillä se olisi heikkoutta.
Ajan kululla ei ole enää ( Read more... )

Voittamattomat

Today we will stop faking and celebrate with full hearts.
Take these words ans discover me.
Oh will you stay with me?
And will you play with me?

Naurusi, hymysi, äänesi. Tänään on päivä, jolloin maailmani ei mahdu muuta.  On vain tämä hetki, sinä ja minä. Jos jaksaisin välittää, nauraisin omille ajatuksilleni. Kuulostan ( Read more... )

Tässä minä haluan olla

Hiljainen rapina herättää minut. On aikoja, jolloin voin nukkua missä vain, enkä herää yhteenkään ääneen, mutta nyt ei ole sellainen aika. Rapina jatkuu ja hiljenee sitten hetkeksi. Kohta se jatkuu, pysähtyäkseen taas uudelleen. Nousen ylös mahdollisimman äänettömästi ja hiivin olohuoneeseen, josta tiedän äänen kuuluvan.

( Read more... )

Joskus on ihan kivaa olla olemassa

Ei se ollut ensimmäinen kerta sillä viikolla, kun mä käytin ruokatunnin itkemiseen. Silmäripset olivat liimautuneet poskiin, kun mä viimein avasin silmäni ja uskalsin taas kohdata maailman. Vapisevin käsin haparoin paperia telineestä ja niistin. Mä toivoin jossain mieleni perukoilla, ettei kukaan ollut kuulemassa. ( Read more... )